Koira ja apinamies

Sunnuntaina mun teki mieli ommella. Selailtiin Peipposen kanssa Tildan kirjaa, jonka sain jo vuosi sitten ystävältä lahjaksi. Usein olen haaveillen katsellut tuon kirjan ompeluksia, mutten ole koskaan vielä ryhtynyt toimeen... Mulla kun ei maltti saati taidot riitä mihinkään kovin monimutkaisiin hommeleihin..tai noh, lähinnä kai just se maltti ;)

Nyt valkkasimme Peipposen kanssa yhdessä projektin. Ja vielä samana iltana Koira syntyi. 

Sanottakoon tähän väliin, että kirjasta lähinnä piirsin kaavat ja otin mallia naaman teossa... Sen sijaan itse ohjeiden lukeminen jäi kovin lyhyeen... Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjan koira on tusinakoira, Peipposen Koiralla luonnetta, se on persoona ;)

Pieni apuri valvoi ompelun edistymistä tarkasti :)

Huomaa kolmas käsi ;)

Myös miehelleni kuuluu iso kiitos. Hän nimittäin reippaasti käänsi Koiran ruumiinosia oikein päin ja auttoi myös täyttämään osat :) Ja kääntäminen ei todellakaan ollut ihan helppoa, niin kaposet tuli mm. Koiran kätösistä. Puhumattakaan raoista, jotka Rouva Pääompelija jätti kääntämiseen ja osien täyttämiseen...

Kankaanksi valitsin vanhan, vaalean pellavalakanan.

Tässä vielä ilman sydäntä.

Silmät ja suun ompelin mustalla langalla, nenän vaaleanpunaisella villalangalla.

Sydän vaaleanpunaista pellavaa ja kaulahuivi vaaleanpunaista villalankaa.

Koira tuli heti loistavasti toimeen Pupujen kanssa ja myös Peipponen sulki sen sydämeensä oitis. Koira sai kulkea eilenkin koko päivän mukanamme :) Hän muistaa myös mainostaa ihmisille, että: "Äiti ompeli Koiran!" Noh, niin kauan, kun hän ei anna kenenkään ottaa saumoja sun muita lähempään tarkkailuun niin hyvä on. Ihan pientä ylpeytttä tunnen kyllä jossain sydämen sopukoissa :) 

Ihan vähän tunsin muuten myös ylpeyttä miestäni kohtaan sunnuntaina, kun hän kiipesi puuhun hakemaan tytölle omenan nälän yllättäessä ulkoilureissulla :) 

Jostain kumman syystä päässäni alkaa nämä kuvat nähdessäni soida "kanna minut metsään apinamies...".

Äidille kans!?

Että tämmöstä tällä kertaa.

Huomenna alkaa viiden (!!!!) päivän työputki, huoh. Nyt jo ahdistaa. Mutta kaipa se sekin jotenkin ohi suhahtaa, kunhan vauhtiin pääsee ;)

Mukavaa viikon jatkoa teillekin kaikille ja jos ei musta kuulu, niin oon sorvin ääressä!

Niin ja kiitos vielä ihanaisista viesteistänne edellisiin ja tervetuloa jälleen uudet lukijat, mukavaa, kun ootte löytäneet tienne "meille"! Sitä kautta oon itsekin löytänyt taas pari kivaa uutta blogia, kandee kurkkia tuota blogilistaani ja käydä tutustumassa ;)

Tiistaiterkuin, Liisa