torstai 16. helmikuuta 2012

Peipposen sänky ja muita kuulumisia

Meillä on ollut melkoisen tapahtumarikasta viime viikkoina... Siksi kai tämä bloggailukin jäänyt mulla vähemmälle. Iltaisinkin on tullut pitkästä aikaa rojahdettua sohvalle katsomaan telkkaria sen sijaan, että olisin istunut läppärin äärellä. Olen kyllä jonkin verran lukenut teidän blogeja, vaikka en aina olisikaan tassunmerkkiä jättänyt. Kai mulla on joku hiljainen vaihe meneillään, mutta voin silti vakuuttaa, ettei ole käynyt mielessäkään lopettaa ;D Ei musta niin helpolla pääse!

Sisustusrintamallakin ollut melkoisen hiljaista, mutta tuoreita kukkia on silti pöydillä koko ajan! Kaupasta saa tällä hetkellä tosi kauniita ja ihanan värisiä tulppaaneita edullisesti, joten vähintään kerran viikossa tarttuu mukaani uudet kukkaset keittiön pöydälle.


On ollut kiva huomata, että hiljaiselosta huolimatta matkaan on tarttunut uusia lukijoita! Tervetuloa kaikille, toivottavasti viihdytte :)

Ystävänpäivä meni meiltä jokseenkin huomaamatta... Emme sitä ole kyllä miehen kanssa koskaan varsinaisesti juhlistaneet. Ja tänä vuonna tuon juhlapäivän voitti Peipposen päiväkodin aloitus :)
Ja onhan se niinkin, että tärkeää olisi muistaa ystäviä ja rakkaita ympäri vuoden, sanoa arjenkin keskellä, että välittää ja on kiitollinen ystävyydestä.

Tässä pakkaillaan ekana päiväkotiaamuna eväitä reppuun.

Mä kun kotiuduin sairaalasta, tuli mies kipeäksi. Niinhän se menee, että kun stressi laukeaa ja voi höllätä... Mies kuitenkin kävi töissä ja pari päivää oli välissä flunssa jo parempikin, kunnes sitten nyt alkuviikosta paheni taas oikein kunnolla ja nyt on mies sitten sairiksella pari päivää... Peipposellakin on flunssaa ollut pari viikkoa. Mutta tyttö on kuin äitinsä, ei nouse kuume, eikä pahene yleensä muutenkaan flunssa niin, että ois ihan vuoteen oma. No, toisaalta hyvä niin. Saa nähdä muuttuuko tilanne nyt, kun neiti aloitti päiväkodin. Tänään kolmas päivä hoidossa :) Melko hienosti sujunut tähän asti, mutta tyttö kyllä on tällä hetkellä tosi omapäinen ja ailahtelevainen. Jos ei joku suju juuri oman mielen mukaan, niin vetää kilarit. Joko se purkaa nyt sitä, että olin viikon poissa, sairaalassa. Nyt, kun tilanne on taas rauhoittunut ja mä voin hyvin, on turvallista raivota. Tai sitten se on toi päiväkodin aloitus, joka on toisaalta kivaa, uutta ja jännää, toisaalta varmasti myös pelottavaa irtautua kotoa ja äidistä... Tai sitten se on vaan 2-vuotiaan uhmaa, rajojen hakemista, oman minän etsimistä. Sillä "minä" onkin tällä hetkellä kovassa huudossa, minä itse, minä teen, minä laitan, minä avaan... ;) Ja auta armias, jos joku muu ehtii ensin, niin maailma kaatuu... Luulenpa kuitenkin, että se on sekoitus tuota kaikkea... Todella hermoja raastavaa, parisuhdetta koettelevaa ja väsyttävää aikaa. Me kyllä puhallamme melko hyvin yhteen hiileen miehen kanssa, olemme samoilla linjoilla rajojen vetämisen kanssa, mutta minä olen meillä se, jolta menee välillä hermot tosi nopeasti ja silloin saa joskus mieskin osansa... Jälkikäteen mulla on paha mieli, huono omatunto jne. Olenko huono äiti, varmaan vielä huonompi vaimo, oikeastaan aika p...a ihminen muutenkin ;D Liene melko tuttua lähes jokaiselle naiselle ja äidille...

Ja toisaalta -onneksi- päiviin mahtuu niin paljon myös ihania hetkiä, naurua, halittelua, hellittelyä, kivoja leikkejä, uuden oppimista ja onnistumisia :)


Täällä Saksassa eletään taas Fasching- eli karnevaaliaikaa ja tänään on päiväkodissakin Fasching-juhla.
Tässä meidän merirosvo antaa miekkailunäytettä ;) Tänään tyttö jäikin jo vartin jälkeen yksin hoitoon, lähti iloisin mielin leikkeihin ja tansseihin hoitotädin kanssa ja vilkutti mulle hyvästit. Niin iso ja reipas ja silti niin pieni vielä...

Pelottava merirosvo tutti suussa ;)
 
Viime viikolla jatkettiin sitten hiljakseltaan, mun voimien palautuessa, Peipposen sängyn tuunausta. Sänky on nyt valmis, mutta patja ei ole tullut vieläkään!!!! Yli kolme viikkoa, kun tilasin ja maksoin, EILEN se on kuulema lähtenyt matkaan. Sitä sopii toivoa...

Peipposen huone on siis nyt vähän hujan hajan ja ahdaskin, kun vanhaa sänkyä ei vielä voi laittaa pois ja mun oli kuitenkin pakko saada uusi sänky koottua, heh ;)

Tässä tuunausvaiheista kuvia:

Sisäpuolelta sivut hyvässä kunnossa...

Ulkosivut ja sivujen pääliosa viilutettu ja paikka paikoin tosi huonossa kunnossa, kuprulla, lohkeemilla jne.

Päätettiin poistaa viilutukset!

Helpommin sanottu kuin tehty... Mies kävi naapurikylän puusepän pajalla hiomassa paremmin laittein. Eikä ollut siltikään helppo homma...

Pahimmat kolot paikkailtiin puulle tarkoitetulla pakkelilla, muut osat hoittiin käsin ja omalla koneella.

Sitten maalattiin sivuosat pohjamaalilla.

Ja lopuksi valkoisella pari kertaa.

Myös jalkopääty vaati raaempia toimenpiteitä, pääpuolen pääty oli tosi hyvässä kunnossa, vaati vain pientä hiomista osittain. Tässä pääpääty kertaalleen maalattuna.


Jalkopäädyn ulkopuoli vaati pari pohjakerrosta ja useita kertoja valkoisen maalin, jotta tuli tasainen pinta. Tässä vielä keskeneräinen.
Ja pääpääty valmiina.
Ja tadaaaa!!! Tässä se on, Peipposen uusi sänky, kannatti nähdä vähän vaivaa, sanoisin :)


Hui, kello on jo paljon, mun pitää lähteä hakemaan tyttö päiväkodista! 

Mukavaa torstain jatkoa ja loppuviikkoa kaikille tänne kurkkaaville! Olisi ollut vielä muutakin asiaa, mutta jää nyt toiseen kertaan...!

Terkuin Liisa

22 kommenttia:

  1. On se hyvä että tytöllä löytyy luonnetta,keneenköhän lie tullut;) Ei vaan,varsin tuoreessa muistissa on päiväkodin aloitukset ja siihen liittyvät jutut,yksi "hoitotäti" sanoikin heti ensimmäisenä päivänä että nyt on odotettavissa kotona varmaan pientä myrskyä,yllättävän pienetkin lapset kuulema käyttäytyvät päiväkodissa "tilanteen edellyttämällä tavalla" ja jännitys purkautuu sitten kotona,niinhän sen tietysti kuuluukin mennä,niinhän me aikuisetkin monesti toimitaan,töissä hymyillään vaikka pinnaa kiristäis ja sitten kotona näytyetään myrskyn merkit=D
    Kyllä kannatti tosiaan nähdä vaivaa Peipposen sängyn eteen,lopputulos on ihan mielettömän kaunis,tuleva sukukalleus varmaankin...
    Ihan hirmuisen paljon kiitoksia perhostaulusta,kotiutui sopivasti ystävänpäivänä ja voin kertoa että lämmitti mieltä<3 Päätyy kehyksiin,laitan kuvaa jossain vaiheessa...
    Suloiset kuvat Peipposesta!

    VastaaPoista
  2. Tulipa ihana sänky! Hyvä, että päiväkodin aloitus on mennyt ihan hyvin :)

    VastaaPoista
  3. Näyttää kyllä niin hienolta pienen tytön prinsessasängyltä! Ja taitaa se kelvata tuollaiselle söpöiselle pikku merirosvollekin. On se vaan nätti tyttö :)

    VastaaPoista
  4. Kylläpä teillä on kaunis tyttö! Ja todella ihanaksi sängyn tuunasitte :) Ihana blogi muutenkin lukea.

    VastaaPoista
  5. Sängystä tuli todella upea ja se sopii kyllä Peipposen huoneeseen ihan täydellisesti!

    Mutta voi pientä päiväkodin aloittajaa! Ihania kuvia ja merirosvo on kerrassaan mainio <3 Sopii viimevuotiseen Pepin rooliin täydelliseksi jatkoksi :) Ajattelinkin jossain kohdin, että mitenköhän repun kanssa kävi (siis onko halukas käyttämään, kun ei kai aikaisemmin niin välittänyt?), mutta hienosti sienne ainakin eväät pakattiin :) Täällä ollaan ruudun takana ihastuksesta sykkyrällä ja ikävöidään teitä <3

    Jaksamista vanhemmille päättäväisen Peipposen kanssa ;)

    VastaaPoista
  6. Ihana sänky mutta VOI miten suloinen tyttö ja MITKÄ SILMÄT. Ihana tyllerö :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuohon Piepposen käytökseen vaikuttaa varmasti nuo kaikki asiat...ja ehkäpä suurimpana tuo ikä ja uhma...☺☺

    Aivan valtavan työn miehesi on joutunut sängyn kanssa tekemään, mutta kyllä on kannattanut...tuli tosi hieno.

    VastaaPoista
  8. Voi jestas miten komea tuosta sängystä tuli, siinä sen näkee kun jaksaa vaan uskoa ja luottaa, että lopputulos on hyvä. Mun mies ei ikimaailmassa olisi lähtenyt tuohon hommaan.Se on sellainen pessimisti.
    Kuule Liisa, lapsilla on aina välillä tuollaisia uhmakausia, ja ne liittyy varmasti muutoksiin. Minä täällä hiljaa huokaa, kun muistelen omien poikien päiväkoti ja kouluaikoja, silloin ne olivat vielä siinä ihan vieressä, reviirit oli pienet ei tarvinnut kuin kiljaista ulkorapuilta, että syömään ja pojat hölkkäsi jo kotia. Pienet lapset pienet huolet, ja mitä isommaksi tulevat sitä suuremmat ne huolet on. Ja ei sitä tajua, vasta kun kokee sen kaiken.Mutta uskon , että on parempikin, ettei tiedä mitä kaikkea lapset tuovat tullessaan, minä olen välilä ollut niin kovilla, että olen ajatellut, että jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää, en tiedä olisiko lapsia ensinkään. Kunhan Peipponen on vähän aikaa ollut tarhassa ja saa sieltä ikäisiään ystäviä niin varmasti helpottuu.Voi miten kaunis Peipponen on tuossa kuvassa.
    Ajattelitko mennä nyt useimmin töihin, kun Peipponen aloitti tarhan?
    Minä täällä virittelen jo ikkunalautoja, jotta saan pelargoniat, kunhan vaihdan niihn mullat, sisälle lämmittelemään.Tänään kävi Plantagenissa ja siellä olikin hauskoja euron pelargonia pistokkaita, ostin niitä "varmuuden vuoksi " viisi kappaletta, ettei vaan pelargoniat lopu kesken...
    Täällä on tosi paljon lunta ja lisää näyttää satavan, vähän jo ottaa pattii tuo ainainen lumisade.Ainut asia mikä tällä hetkellä talvessa on kivaa, on se kun pääsee hiihtämään ja Väinö kanssa piiiiitkälle lenkille metsää(jos joku on käynyt siellä askelmerkit tekemässä).
    Oikein mukavaa ja leppoisaa viikonvaihdetta teille ja rapsutukset Usva-neidolle(Väinö-parka on ihan helisemässä tällä hetkellä kun naapurin tyttökoiralla on juoksu..)

    VastaaPoista
  9. Ihan nopeesti melkein työn lomasta:sänky on ihana :)

    VastaaPoista
  10. Wau mikä merirosvo! Ja mikä hymy tuossa ylemmässä kuvassa, hänkö muka raivoaa?
    Sängyssä oli varmasti hommaa, mutta kyllä kannatti!
    Mukavaa torstai-iltaa!

    VastaaPoista
  11. Luonnetta olla pitää ja sitä pitää näyttää! Muuten olisi asiat huonosti, näin ne viisaammat sanoo ;D Vaikka äitinä haluaisikin vähemmän kiukunpuuskia, ne ovat silti hyvästä.

    Meillä opetellaan teini-ikään suhtautumista (tai teini meihin *hih*) ja usko tai älä, mä tarviin manuaalin ja mielellään pinon sellaisia!! Hjälp....

    Ihanan olette saaneet sängystä aikaiseksi! Mitä mieltä on pikkuinen siitä, odottaako patjaa innolla? Unet varmasti maistuvat uudessa ihanuudessa.

    Leppoisaa loppuviikkoa teille kaikille!

    VastaaPoista
  12. Hui, mikä merirosvo ;)

    Aloin jo huolestumaan hiljaisuudesta, onneksi kaikki on hyvin -Peipposen minäitse kautta lukuunottamatta ;) Meillä Ellellä sitä on kestänyt jo yli vuoden ja välillä tuntuu, että pahenee vaan. Pikkuhiljaa Elle alkaa tajuamaan, että minä en anna periksi, vaikka Elle kuinka huutaa. Meillä minä kestän tuon kiukuttelun, mutta Mikillä menee hermot "heti". Onneksi se olen minä, joka olen lasten kanssa kotona :D

    Tuosta Peipposen sängystä tuli aivan IHANA!!! Ja toivotaan, että patja tulee lopultakin, niin Peipponen pääsee testaamaan ison tytön sänkyä :)

    VastaaPoista
  13. Voi tuota suloista Peipposta ♥
    Sängystä tuli tosi kaunis, toivotaan että saatte pian patjan siihen ;)

    VastaaPoista
  14. Mun mielestä se on ihan hyvä että me naiset jaksetaan olla tempperamenttisia ja päättäväisiä, ihan lapsesta asti;) heh, onhan nuo minä minä kiukut aina sillä hetkellä turhauttavia, varsinkin jos oma tahto on niin luja, mutta kyllä niille taisteluille on jälkeenpäin kiva nauraa :D

    Tuosta sängystä tuli ihana<3 toivottavasti patja tulee pian ja prinsessa pääsee prinsessan vuoteeseen nukkumaan prinsessan unta ;)

    VastaaPoista
  15. Heissan Rakas ystävä!
    Voi herranenaika tuota Peipposta,miten se osaa olla syötävän suloinen;)Ei kyllä uskois,että tuosta naamasta irtoaa muutakin kuin hymyä!!
    Ihana tuli Peipposen sängystä...tiedätkö,meidän Kallen sänky on melkein samanlainen...vaan poikamaisilla lakanoilla,hih...
    Et arvaa kuinka odotan jo reissua,että nähdään...en meinaa housuissani pysyä,heh!!
    Kiva kun saitte paketin...toivottavasti siellä oli edes jotain,mistä Peipposen kanssa tykkäätte...??
    Koita jaksaa kiukunpuuskat,kyllä se vielä helpottaa,kunhan tottuu tarhaan...
    Nyt jään tänne odottelemaan sun `private`viestiä,ja alan taas ruoan laittoon...nyt ois perunamuusia ja lihapullia...saas nähä maistuuko meidän ronkeleille...tai siis Kallella menossa aikamoinen murroksen alku,huhhuh...ei tääläkään aina niin helppoo oo,kuten tiedät....
    Jätti-Halauksin,Marika

    VastaaPoista
  16. Upea sänky ja olette kyllä ison työn tehneet. Hyvä, ei pidä säikähtää suurempia esteitä/kupruja;)
    Ja ihanat kuvat Peipposesta!

    VastaaPoista
  17. Kiitos, ihana paketti tuli perille. Kaunis vuode :)

    VastaaPoista
  18. Tosi kaunis tuli sängystä!
    Ja ihaillen olen lukenut blogiasi, teillä om ihana sisustus!
    Olet löytänyt aarteita, esim, ikkunaluukut on tosi makeet.
    Olen joskus viime talvena lukenut blogiasi, mutta hukkasin ja nyt löysin Ainosofian kautta takaisin.
    Kirjoitit että kummeillasi on mökki Evijärvellä, oletko käynyt siellä ostoksilla AilaK:lla?
    Oikein mukavaa helmikuun jatkoa toivottelen täältä lumikinosten keskeltä.

    VastaaPoista
  19. Oi, että tuo sänky on upea...kyllä kannatti nähdä vaivaa.

    VastaaPoista
  20. Kiitos teille ihan jokaiselle viestistä!! Olen ne taas lukenut oikein antaumuksella ja ilolla, mutta en vaan ole taaskaan ehtinyt/ saanut aikaiseksi vastata niihin yksitellen :( *ruoskii itseään*

    Pakko nyt kuitenkin vielä pariin kommentoida erikseen, Kirsille laitoinkin jo meiliäkin, mutta mainittakoon vielä tännekin, että meidän neidin kanssa vaan on tähän asti ollut niin, että hän nimenomaan ei aina käyttäydy tilanteen edellyttämällä tavalla, heh ;D Hän on kyllä peruskiltti ja juuri muita ihmisiä kohtaan hirveän kohtelias ja muut huomioonottava, näyttää tunteensa jne. mutta juurikin hirveän tunteikas, ja jos ne tunteet sattuvat olemaan pinnassa, niin ne myös näytetään. eli raivotaan seurassa kuin seurassa, jos siltä tuntuu ;) Tyttö ei siis kaihda näyttää myös niitä kiukun tunteita siellä päiväkodissa. Hoitotädit sanoivatkin jo ekana päivänä, että neiti on todella hyvän itsetunnon omaava/ itsevarma. No, onhan se toisaalta ihan hyväkin.

    On ollut myös aivan ihana lukea kommentteja lukijoilta, jotka eivät ole aiemmin kommentoineet! Ihanaa, jatkakaa samaan malliin!!! Kiitos!
    Ei silti, en minä teisät vanhoistakaan kommentoijista eroon halua ;) Välillä ihan huoli tulee, jos ei jostain vaki-viestinjättäjästä ole hetkeen kuulunut ;)

    Eevireginalle kiitos kauppavinkistä Evijärvellä, sine varmasti suunnataan tulevanakin kesänä kummejeni luokse, joten yritän kyllä päästä siellä AnitaK.:lla käymään!

    Nyt alan tekemään postausta Peipposen huoneesta, jonka saimme eilen valmiiksi, kun patjakin vihdoin saapui postin mukana...!

    Halauksin Liisa

    VastaaPoista
  21. Moi! Voi miten kaunis sängystä on tullut! Ehdottomasti vaivan väärti :)

    VastaaPoista