tiistai 13. maaliskuuta 2012

Vielä täällä ollaan!

Viime viikko meni yhdessä humauksessa. Peipposen flunssa ei ottanut laantuakseen, viisi viikkoa kuumeetonta kröhää, tukkoisuutta, väsymystä, vuotavaa nenää...viimeiset pari viikkoa myös yskää, valvottuja (lue: yskittyjä) öitä... Välillä pari päivää parempi, sitten taas paheni, tyttö oli kuitenkin pääasiassa muuten kunnossa. Lopulta vein hänet kuitenkin omalle lastenlääkärille viime tiistaina. Tuntui, että nyt tähän on tultava loppu. Noh, keuhkot oli kunnossa, yskäkin oli juuri sinä päivänä parempi. Ei tyttö mitenkään sairaalta vaikuttanutkaan vastaanotolla. Lääkäri totesi kuitenkin nenäpolyypin, jonka takia yskä ja nuha ei olleet ottaneet talttuakseen. Saimme antibioottia sisältävää salvaa, jota piti aamuin ja illoin laittaa sieraimiin. Korvissa, etenkin oikeassa, oli kuitenkin myös märkää, ei kuitenkaan varsinaista tulehdusta päällä. Jotenkin tuntui jo itsestä, että eikös nyt olisi ollut jo kunnon kuurin aika, mutta niillä mentiin. Noh, nyt sitten viikonloppuna tyttö alkoi yhä useammin työntää sormea korvaan, oli loppuviikosta tosi kärttyinen ja väsynyt, tiuski vieraillekin ihmisille. Sanoinkin yhdelle kaverilleni, että voisiko joku palauttaa mun tyttären, en tunne Peipposta tuollaisena lainkaan! Toki hänelläkin on huonot päivänsä ja voimakas oma tahto, osaa kiukutella ja olla rasittavakin, mutta pääasiassa meidän tyttö on iloinen ja vieraillekin ihmisille, sekä lapsille että aikuisille, ystävällinen ja kohtelias. Edelleenkään ei kuumetta, mutta flunssa yhä päällä ja juuri tuo huonontuulisuus ja äyskiminen tuntui oudolta. Niinpä eilen vein tytön uudestaan lääkäriin. Olin pättänyt vakuutella keinolla millä hyvänsä tohtorin kirjoittamaan meille antibiootit. Noh, ei tarvinnut "suostutella", kertavilkaisu korvaan paljasti kunnon tulehduksen keskikorvassa. Eli saatiin kunnon lääkkeet ja nyt toivottavasti alkaa nopsaan purra kuuri, että päästään tästä, nyt jo 6 viikkoa kestäneestä, flunssasta eroon! Ei ihme, että tyttö on ollut kiukkunen! Miettikääpä, kun vaikka uimisen jälkeen jää itselle vettä korvaan, eikä se aukea. Kyllä rupeaa jo parissa tunnissa potuttamaan. Olla sitten siinä olotilassa, jopa kuulla huonosti päivästä, ehkä jopa viikosta toiseen!
Tänä yönä Peipponen nukkui kuin pieni porsas ja heräsi aamulla hyväntuulisena :) Ollaan nyt kuitenkin kotona pari päivää ja otetaan rauhakseltaan. Huomaan, että lääkkeetkin nyt väsyttävät tyttöä.


Niin, viikonloppunahan oli siskoni tyttärensä kanssa meillä kyläilemässä. Oli ihanaa viettää ihan rauhassa aikaa rakkaan siskon kanssa! Ja serkuksilla oli kivaa yhdessä. Viikonloppuun mahtui shoppailua, mäkkärissä syöntiä (Peipponen ekaa kertaa elämässään!), kotoilua, ulkoilua, herkuttelua vohveleilla kermavaahdon ja hillon kera :) Sisko toi herkkuja kotosuomesta tuliaisena... Lakuja, suklaata, sirkusaakkosia... Unohtamatta tietenkään ruisleipää! Ihanaa tehdä aamukahville ruispaloista voileivät :)



Naapurini toi mulle lauantai-iltana kukkasia, ihan älyttömän kauniita, haalean pinkkejä tulppaaneita. Kun kysyin syytä, sanoi hän, että kun ei sun mieskään sulle kukkia osta! Haha, no ei niin, hyvä siis, kun naapurissa asuu ihana ystävä, joka ostaa! Olin kyllä keittiöön ostanut viikonlopuksi itsekin vaaleanpunaiset tulppaanit, muutei ne ole niin kauniita kuin nämä.


Jotenkin meillä ei ole tapahtunut sisustusrintamalla yhtään mitään hyvään toviin... Nää nurkat on siis nähty täällä ennenkin, mutta innostuin nyt kuitenkin pitkästä aikaa kuvailemaan olkkarissa tänä aamuna. Laitetaanpa siis pieni kuvasarja teillekin. Jospa ainakin uudemmille lukijoille olisi jotain uuttakin kuvissa...










Eilen taas viikon tauon jälkeen istahdin illalla koneelle tarkoituksenani kierrellä blogeissa ihastelemassa ja ideoitumassa sekä lukemassa teidän kuulumisianne. En kuitenkaan kovin pitkälle päässyt, kun eksyin  Liisa-kaiman Mummon akkunalla -blogin kautta Elisa-Enkelin sivuille... Laitoin tänne omaankin blogiini linkin sivupalkkiin. On kyllä puhuttelevaa, järkyttävää ja surullista luettavaa... Niin vakava asia tuo kiusaaminen ja siihen tulisi ehdottomasti puuttua, tapahtui sitä sitten koulussa, kotona tai työpaikalla...

Sen verran ehdin kuitenkin muissakin blogeissa ennen nukkumaanmenoa pyörähtää, että inspiroidun katselemaan näitä omiakin nurkkia taas sillä silmällä ;) Mitähän voisi muuttaa, missä järjestellä vähän uuteen uskoon huonekaluja... Mies sanoisi näihin mietteisiin, että miksi mennä hyvää ja toimivaa muuttamaan??!! No, kun kyllästyttää, hih!
Olkkarin suhteen mulla kyllä onkin yksi muutosidea mielessä, ollut jo jonkin aikaa muhimassa, mutta siinä pitäis tehdä melkoinen mylläkkä, siis siirtää kaikki, niin mitäs sitten, jos se ei olekaan hyvä. Mies sais ainakin slaagin ;) Mietiskellään... Nyt lähden kuitenkin imuroimaan ja pesaisemaan vessan. Mies lähti juuri Peipposen ja Usva-neidin kanssa ulkoilemaan ja kuin tilauksesta aurinkokin kurkistelee pilvien raosta :) Loppuviikoksi meille onkin luvattu ihan kesäkelejä!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille tänne kurkistaville, jos vielä kurkistelijoita onkaan, kun niin harvoin nykyisin postailen ;))

Terkuin Liisa

14 kommenttia:

  1. Ensiksi minä täytyy kiittää Liisa kaimaa, olet ihana ihminen, kiitos sanoistasi ja kommenteista blogissani. ♥ ne niin lämmittivät mieltäni ♥ pitipä muutama kyynelkin tirauttaa niitä lukiessani.

    Peipponen on ollut pitkään kipeenä, toivottavsti nyt alkoi sitten purra lääkkeet. pääasia kun sai nukuttua, siitä se iloksi muuttuu, kuten on tehnyt, peipponen jo iloisella tuulella.

    Kyllä vain on ihana saada suomen tulijaisia sinne kauas. ja miten kaunista teillä jälleen on, kuvat kertoo, niitä katselee ja fiilistelee pitkään:)

    Lämmin halaus ystävälle ♥

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla sinusta<3 Kyllä se niin on että kun asiat pitkittyy niin ne mutkittuu,toivottavasti Peipposen paraneminen lähtee nyt kunnolla vauhtiin! Omakohtaista kokemusta noista jutuista on vähän liiankin kanssa,meillä tyttö sairasti 6-vuotiaaksi asti vois melkein sanoa kroonista korvatulehdusta,ei auttaneet putket eikä muutkaan konstit,sitten melkein kuin taikaiskusta ne loppuivat ja hyvä niin,ikävä vaiva aikuisellakin saati sitten lapsella...Kauniita kuvia olet taas ottanut,olkkari näyttää suloiselta kuin...no kyllähän sä tiedät=D
    Minulla on kanssa nuo kiusaamisasiat pyörineet mielessä,on se ahdistavaa ajatella miten kamalia seurauksia kiusaamisella voi olla,hirmuisesti kyllä mietityttää mitä ihmeen tyydytystä ihmiset saavat inhottavasta ja jopa julmasta käyttäytymisestään ja miksi niin moni joka kiusaamisen huomaa ei puutu asiaan vaan tyytyy seuraamaan vierestä=/
    Siinähän sitä taas pölötystä kerrakseen,keväisen aurinkoista ja mukavaa viikkoa toivottelen sinne<3

    VastaaPoista
  3. No voi, pikaista paranemista pikkupotilaalle! Onneksi syy selvisi.

    Täytyypä käydä lukemassa tuo linkkaamasi sivu. Kiusaaminen on tosi vakava ja inhottava asia :(

    Meilläkään ei Mr Järki ymmärrä, miksi "muuttaa toimivaa". Heh, ne miehet :)

    Voikaa hyvin!

    VastaaPoista
  4. Huh, pakko oli vielä palata kommentoimaan, kävin lukemassa linkkaamasi sivuston. En pystynyt lukemaan kovin pitkälle, niin paha mieli minulle tuli. Uskomatonta, mitä tässä maailmassa tapahtuu! Oma murkku tuntuu juuri nyt erityisen rakkaalta, vaikka hän joka päivä on rakas muutenkin..

    VastaaPoista
  5. Ihana kuulla että sielläkin alkaa vihdoin aurinko paistamaan, niin ulkona kuin muutenkin<3 kyllä on pientä koeteltu:( toivottavasti parempaan päin:) flunssa-aaltoa on täälläkin päin ollut, mutta onneksi vain vanhemmilla.

    Kylläpä sinulla on ihana naapuri;) hih. ja kaunista teillä kotona<3

    Haleja paljon sinne suuntaan<3

    VastaaPoista
  6. Voi pientä Peipposta! Urheasti ne lapset vain kuitenkin jaksavat, vaikka ei tuo korvakipu mitään herkkua ole...

    Meillä oli molemmilla pojilla korvatulehduskierre ja esikoiselta puhkottiin "korvia" oikein urakalla. Hirveetä katsottavaa oli nuo sairaalareissut. Kitarisaleikkaus (mitä nykyään ei edes hyväksyttäväksi välttämättä koeta) lopetti molemmilla kierteen.

    Juu-u...Elisan tarina on aivan järkyttävä luettavaa. Tuli kamalan paha mieli...

    Minua suututtaa kiusaamisessa vielä sekin, että jos ympäristö tiedostaa kiusaamisen (tapahtuu se sitten koulussa tai työpaikalla) siihen ei puututa!!! Ollaan vain kuin ei huomattaisi...Ei siis välitetä.

    Mutta nyt iloisempiin kommentteihin:

    Kauniita kuvia olohuoneesta...huokailen tuota lipastoa varsinkin ;D On se vaan niin hiano!

    Ihanaa kuulostaa teillä olleen muutenkin...varmasti on siskon vierailu ollut mieluinen!

    Iso hali sinne ♥ Ja kauniita ulkoilukelejä!

    VastaaPoista
  7. Voi kurjuus tätä sairastelua, symppaan niin kovin Peipposta, ei ihme että kiukkupotkuraivari fiilistä on ollut ilmassa. Huspois kaikki taudit ja pöpöt. Eihän tässä ole mitään mahkuja päästä kesäkuntoon (ja nyt tarkoita itseäni, en Peipposta ;)), kun makaat sohvalla ja syöt suklaata lenkkeilyyn sijaan :/! Kyllä me pian olemme kunnossa ja kirmaamme kevät auringossa!

    Kivaa, että sait siskosi kylään ja serkukset saivat nauttia toistensa seurasta. Ja voi mahdotonta, ruispala on sulle harvinainen herkku :)

    Vaikkei teillä ole muutoksia tapahtunut, niin kaunista teillä on silti!

    -Ansku

    P.S. Ja tuo kiusaamisjuttu on ihan kamala...olen lukenut asiasta jo aikaisemmin, vihaksi pistää! Lapset ja nuoret osaavat olla niin julmia. Toivottavasti osaa omat lapset kasvattaa, etteivät he sortuisi kiusaamaan.

    VastaaPoista
  8. Mä luin eka kerta tuosta Elisasta Iltalehdesta, ja aloin pillittää kesken metromatkan, sit katsoin 45min ohjelman.. ja sen jälkeen, ihan kuin ei vielä riittäisi tää kidutus, luin blogin. Olin kaksi päivää niin järkyttynyt, täynnää raivoa.. Ketkä ne sellaiset on, jotka näin tekee.. mistä ne tulee. Huoh..

    VastaaPoista
  9. Toivottavasti Peipponen tulisi pian kokonaan terveeksi ♥
    Kyllä silmä lepää noissa kotinne kuvissa, pitkään riittää ihastelemista kaikissa kauniissa yksityiskohdissa:)

    VastaaPoista
  10. Voi pientä sairastajaa. Meidän Siirillä on useimmiten korvatulehdus ilman kuumetta eikä tyttö juurikaan muutenkaan kipuja valittele. Vaikea aina arvuutella koska korva on tulehtunut.

    Ihania tunnelmakuvia olet laittanut kodistasi!

    VastaaPoista
  11. No voi ei :( Reppana, vai pitäiskö sanoa reppanat! Onneks lääke on nyt ainakin alkanut puremaan:)

    Nuo teidän kodin kuvat on niin ihania <3 !!! Aina löytyy jotain uutta, vaikka ainakin osan olen jo nähnyt.

    Löysin tuon Enkeli-Elisan sivuston noin kuukausi sitten. Luin (ja itkin) koko tekstin... aamulla!! Tyhmä teko -koko päivä meni sellaisessa rintaa puristaa-tilassa :( Arvaat varmaan, että täällä keskusteltiin kiusatun neidin kanssa hieman syvällisemmin. Meillä onneksi Essi kertoo kaiken:)

    VastaaPoista
  12. Voi Peipposta, onneksi sai nyt lääkkeet! Meillä Iinalla on toinen korva jo liimakorva ja tällä hetkellä kuuro, nyt odotellaan uusinta putkitusta.
    Minä löysin Enkeli-Elisan blogin jo muutama kuukausi sitten ja kyllä se koskettaa syvältä ja tällä hetkellä ehkä liiankin läheltä...etenkin tuo ratkaisu, johon Elisa pakonedessä päätyi:'(
    Ihana kuulla, että siellä on jo kunnon kevätkelejä luvassa!:) Meillä täällä on vielä metritolkulla lunta.
    Ihanaa viikon jatkoa sinulle, rakas ystäväni ja Peipposelle tervehtymishaleja täältä kaukaa<3

    VastaaPoista
  13. Miulla on itselläni ollut kerran korvatulehdus, kun olin n. 24-vuotias. Viikon oli korva lukossa (tosi ärsyttävä tunne) ja lopulta tärykalvo puhkesi ja mikään ei ole ikinä koskenut niin kovin. Joten hyvä, että tyttö sai kuurin ajoissa ja alkaa paranemaan.

    VastaaPoista
  14. Harvoin tai usein Liisa, täällä kyllä käydään, ei unohdeta!
    Toivottavasti Peipponen voi jo paremmin.
    Siellä on varmasti jo kovin keväistä, koskapa se kevät puskee täälläkin toden teolla. Mukavaa loppu viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista