Äiti...

Tarkoitukseni oli laittaa kukkakuvan kera äitienpäivätoivotukset, mutta jotenkin se jäi...
Ensin jumituin lukemaan teidän ihania postauksianne, viikonloppu- ja äitienpäivätoivotuksineen. Muutama postaus kosketti syvemmältä, parista tuli jopa tippa linssiin...
Olen ollut pari viimeistä päivää taas tosi herkällä tuulella. Mietisekelen tahtomattanikin syntyjä syviä ja pienemmästäkin nousee pala kurkkuun...
Etenkin yksi postaus sai minut tänä iltana nöyrtymään, lukiessani tunsin suurta iloa, surua, pienyyden tunnetta, onnea... Iloa siitä, että minulla on lapsi, joka saa elää kotona, rakastavien, terveiden vanhempien kanssa, surua siitä, että kaikilla lapsilla näin ei ole, pienyyden tunnetta sen tosiasian edessä, että aina itsellä ei välttämättä ole vaikutusvaltaa elämän suurimpien asioiden edessä... Onnea siitä, että näilläkin surullisemmassa tilanteessa elävillä lapsilla voi silti olla mahdollisuus äidinrakkauteen, sijaisäidin...

Minulla on onni omata ihana, rakastava, hoivaava, suurisydäminen, kannustava ja hyväksyvä äiti. Itse en ole ollut äidilleni itsestäänselvyys. Vanhempani joutuivat pelkäämään lähes koko raskauden ajan terveyteni puolesta. Sitäkin suurempi oli onnen, ilon ja kiitollisuuden tunne terveen tytön syntyessä. Minulla on aina ollut hyvin läheinen suhde äitini kanssa, hän on ennenkaikkea äiti, mutta nyt aikuisena mys ystävä. Elämäni peruskivi, joka on aina valmis kuuntelemaan, auttamaan, tukemaan... Kiitos, Äiti!

Myöskään Peipposen syntymä ei ollut itsestäänselvyys. Yritimme melko kauan mieheni kanssa tulla raskaaksi, ehdimme jo pohtia muitakin vaihtoehtoja, kunnes se sitten tapahtui, kun sitä vähiten osasimme odottaa...täysin luonnollisesti :) Koko alkuraskauden pelkäsin, että menettäisin lapseni, en vain uskaltanut uskoa onneeni... Jossain vaiheessa päätin lopettaa pelkäämisen ja alkaa nauttia raskaudestani. Lapsemme syntyi ja on terve. Se on kallein lahja maailmassa.

Uskonkin, että lapsemme valitsevat meidät vanhemmikseen ja tulevat, kun aika on oikea. Tulivat ne sitten mistä tahansa, keinolla millä hyvänsä...

Joka päivä olen kiitollinen lapsestani, hartaasti toivotusta, rakkaimmasta aarteestani. Kiitos Peipponen, että valitsit minut Äidiksesi! Olen onnellinen, jos osaan olla edes puoliksi niin hyvä äiti sinulle kuin omani on ollut minulle.

Onnellista Äitienpäivää teille kaikille upeille lukijoilleni, tasapuolisesti, olit sitten ihmis- tai eläinlapsen Äiti, Sijaisäiti, Isoäiti... Ja jos ei muuta, niin onhan meillä kaikilla Äiti, joka on meille elämän lahjoittanut...

Ensi viikolla otan taas itseäni niskasta kiinni ja postaan jotain vähän ilomielisempää ;D

Herkistellen Liisa

ps. Kuvan kukat ovat ne, jotka tuskin pysyvät ruukussaan ulko-ovellamme, niin ovat kasvaneet!

Unelmia... Sammakkoprinssistä?!

No ei nyt sentään! Olen oman prinssini löytänyt ja häneen olen toistaiseksi tyytyväinen ;)
Kuvan sammakkoprinssi tarttui mukaan eiliseltä reissultamme, kun käväisimme matkanvarrelle sattuneessa ihanassa puutarhaliikkeessä, jossa on myös oikein oiva (ja edullinen..) sisustusosasto :) Sammakkoherra asuu siis nyt terassillamme.

Mutta mistäs minä sitten unelmoin...?

Sain muutama päivä sitten kivan haasteen Mialta Willa Oliviasta. Haasteeseen kuuluu kertoa omista unelmista/ haaveista... Siis sellaisista, jotka itse haluaa paljastaa ;)

Unelmoin siitä, että saisin viettää oman prinssini kanssa elämäni loppuun asti. Vanheta yhdessä, pysyä terveenä, nähdä yhteiset lapsenlapset ja juhlia vielä kultahäitäkin... Istua oman talon kuistilla käsikädessä vielä monen kymmenen vuoden päästä ja olla onnellinen :)

Unelmoin omasta puutalosta. Sellaisesta ruotsalaistyylisestä... Lasikuistilla, ruutuikkunoilla, lautalattioilla ja seinäpaneeleilla :) Talo saisi kuitenkin olla suht uutta tekoa, vanhan oloiseksi tehty siis ;) Tuon kuvan puutalosta otin tähän hätään uusimman "Landleben" -lehden sivulta. Se ei nyt ihan vastaa kyllä omaa unelmataloani, mutta en nyt löytänyt parempaakaan... Toinen kuva on vanhempieni vapaa-ajanviettopaikan (siis "meidän mökin") tuvasta ottamani kuva viime kesältä.

Unelmoin Miamista... Olen menettänyt sydämeni tuolle kaupungille ja sen lähiseuduille. Voisin lomailla siellä yhä uudestaan ja uudestaan, tunnen oloni siellä jotenkin hyvin kotoisaksi. Olemmekin suunnitelleet lähtevämme sinne joskus vähän pidemmäksi (siis ihan lomalle kuitenkin vain ;)) aikaa, saa nähdä tuleeko haaveesta koskaan totta ;)

Unelmoin maalaiskeittiöstä! Meillä oli edellisissä kahdessa kodissa Ikean maalaistyylinen keittiö, nykyisessä kodissa keittiö ei valitettavasti vastaa minun makuani :(  vaikka muuten hyvä keittiö onkin. Toivon, että saisimme joskus lähitulevaisuudessa saneerattua nykyistä köökkiä vastaamaan enemmän muuta sisustustyyliämme.
Unelmakeittiöni voisi kuitenkin olla vaikka jotain tällaista (kuvat otettu Country Living -sisustuslehdestä 2/11).

Unelmoin, että saisin kerrankin viettää rauhassa aikaa Suomessa. Saisin tavata kakkia rakkaitani, niin perhettä, sukulaisia kuin ystäviäkin ihan ilman kiirettä ja tiukkoja aikatauluja. Ja aikaa jäisi vielä mökkeilylle, "ihan vaan oleilulle" ja sponttaaneille päähänpistoillekin! Huomautan, että viime kesäinen 4 viikon visiittini ei tähän riittänyt, vaikka olin siitä varma :( 

Kuvan olen ottanut viime kesänä Evijärveltä kummejeni mökiltä, kun siellä kiireaikataulun kanssa piipahdimme päiväseltään... Niin olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksi aikaa...

Suurin unelmani, tai toiveeni, kuitenkin on, että tyttömme saisi viettää turvallisen ja onnellisen elämän ja pysyä terveenä.  Toivon, että osaamme kasvattaa hänestä vastuuntuntoisen, muut huomioivan, kaikkia ihmisiä ja eläimiä kunnioittavan, rehellisen, oikeudenmukaisen, avarakatseisen, positiivisen ihmisen. Toivon, että hän saisi elää elämäänsä ilman suuria murheita ja toteuttaa omia haaveitaan...

Kiitos tästä haasteesta, Mia! Tämä sai taas hetkeksi pysähtymään ja miettimään elämän tärkeimpiä... ja myös niitä vähemmän tärkeitä ;) asioita... Tavastani tämän kerran poiketen en nimeäkään ketään, vaan jokainen, joka haluaa voi ottaa haasteen tästä mukaan ja tehdä postauksen omista unelmistaan. Toivon saavani lukea oikein monta postausta teidän haaveistanne :)

Minulla on edessä työviikonloppu...samoin miehelläni, eli Peipponen pääsee "Omansa" (Saksan mummonsa) luokse molempina päivinä.  Herätyskello (ihan oikea sellainen...tai noh, kännykän sellainen..) pirahtaa huomenna kello 03:10 paikallista aikaa, joten ehkä pitäisi ainakin yrittää lähteä ajoissa nukkumaan... Sunnuntaina onkin sitten iltavuoro, eli saan viettää edes puolet elämäni tokasta Äitienpäivästä rakkaideni kanssa :)

Kiitos vielä viesteistänne edellisiin postauksiin, ne saavat aina niin hyvälle mielelle :)
Ja hei, viime aikojen uudet lukijat, jos ette ole vielä minua omissa blogeissanne nähneet, niin laittakaahan ihmeessä kommenttia, niin tulen ilomielin kyläilemään! Tuolta lukijalistasta klikatessani ei useinkaan nää, onko ko. henkilöllä omaa blogia... Jos kommentoitte, niin sitä kautta pääsen varmuudella visiitille!

Jos ei nyt törmätä ennen sunnuntaita, niin toivotan nyt jo kaikille tänne kurkistaville oikein ihanaa ja aurinkoista, ONNELLISTA ÄITIENPÄIVÄÄ!!! Ja tietenkin mukavaa viikonloppua!
Meille muuten luvattu huomiseksi +27! Tänään oli jo +23 ja aurinko porotti siniseltä taivaalta! Arvaatkapa huvittaako lähteä sorvin ääreen....

Halauksin Liisa

Eläintarhassa

Juuri, kun pääsin kehumasta meidän luotettavasta herätyskellosta, oli se tänä aamuna täysin epäkunnossa! Aloin jo seiskan maissa ihmetellä itse, että missä herätys viipyy, niin siinä se veteli sikeitä, niin myös puoli kasilta ja vielä kasiltakin! Itse en enää edes osannut kunnolla nukkua, kun ajattelin koko ajan, että kohta se herää kuitenkin... Viittä yli kahdeksaan nukkui tyttö kuin tukki! Maidonkin kiskaisi tänä aamuna vasta puoli kuuden aikaan, nukahti heti uudestaan ja tosiaan noin pitkään nukuttiin koko perhe :)

Lupasin kertoa teille kuvien kera meidän eilisestä retkestämme... Lähikaupungissamme on sellainen ihan pieni eläintarha, jossa saa syöttää ja silittääkin monia eläimiä, kuten aaseja, pupuja, vuohia, laamaa, poneja...kameleitakin saa syöttä, mutta niitä ei oikein pääse silittämään korkean aidan takia. Lisäksi siellä on erilaisia apinoita, lintuja, pari villikissaakin... Mutta tarha on kuitenkin niin pieni, että alle puolitoista vuotiaskin sen jaksaa hienosti omin jaloin kiertää :)

Käsi isin kädessä kohti uusia seikkailuja...

Peipponen rakastaa kaikkia eläimiä eikä pelkää mitään, itse omin kätösin syötti isojakin eläimiä ja olisi kai mennyt lähemmäskin halimaan, jos olisi päässyt ;)

Lopuksi söimme tietty jädet ulkona!

Jätskien jälkeen ihmettelimme vielä hiirulaisia, jotka kaivoivat tunneleita leivä sisään!

Hintaa tälle meidän mukavalle iltapäivällemme kertyi pääsymaksuineen, eläinten ruokineen ja jätskeineen huimat 10€, eli tuonne voi kyllä mennä senkin puolesta useamminkin.

Varsinkin, kun näin somat aasit siellä odottavat :)

Tänäänkin teimme pienen retken, mutta se onkin taas jo oma tarinansa :) Nyt syömään ja sitten katsomaan mun torstai-illan vakkaria, Germany's next topmodelsia ;D

Ilta-aurinkoisin terkuin

Liisa

Vapaapäivän aamiainen ja nukensänky

Ihana herätä aamulla koko perheen voimin ja tietää, että kukaan ei ole lähdössä mihinkään :) Vielä ihanempaa, kun mies nousee lapsen kanssa ja antaa äipän jäädä vielä hetkeksi nukkumaan... Olin todella sen tarpeessa, nukahdin heti uudestaan sikeään uneen ja näin ihan untakin (uni olikin sitten aika sekopäinen, mutta kuitenkin..). Heräämisestä puheenollen, meillä on nykyään melko luotettava "herätyskello". Ajastettu kello kuudeksi, jos onni käy, niin vasta puoli seitsemäksi ;) Ääni on hyvin vaativa ja peräänantamaton, eikä sitä saa suljettua kuin nousemalla. "Mama, mennään... mennään, mama... Mama?! Mennään..." jne. on ääni kellossa. Noh, joskus sen saa sentään hiljennettyä vielä maitopullolla ja siirrettyä seiskaan, puoli kasiin ;) Mutta se pullo on sitten kuitenkin noustava hakemaan...

Oltiin sovittu, että mieheni isä tulee vaimonsa kanssa meille aamiaiselle kymmeneltä. Pöydän katoin tällä kertaa vaaleanpunaisin yksityiskohdin...

Marmeladipurkit kääräisin servetteihin ja narua pitämään paketti kasassa...

Aloin kerätä Pentikin Vanilja-sarjaa viime kesänä, näistä tykkään kyllä kovasti :) Tänään katoin kuitenkin kahvimukit Ikean lautasten kanssa.

Sämpylöiden ja bretzeleiden lisäksi pöytään katettiin juustoja, leikkeleitä ja makkaroita, kurkkua ja tomaattia, viinirypäleitä, mansikoita, oliiveja...

Ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi ;) Ihanaa aamiaistaa läheisten kanssa, ihan rauhassa pitkän kaavan mukaan, mutta linjojen kannalta ei hyvä liian usein...

Peipponen nukahti vieraiden lähdettyä omaan sänkyyn päikkäreille alta aikayksikön, mutta heräsi jo puolen tunnin unien jälkeen itkien. Otin syliin ja kannoin alakertaan, jossa mies torkkui sohvalla ja minä lueskelin  teidän blogejanne. Tyttö nukahti heti uudestaan siinä sylissäni röhnöttäen ja nukkui vielä noin 1,5 tuntia! Mies rötkötti puoliksi maaten, jalat sohvapöydällä... Minä poikittain, yläruumis tyynyihin ja pää miehen käsivarteen nojaten, jalat toisen käsinojan yli maaten... Peipponen vatsallaan minun päällä. Hinasin sohvapöydän lähemmäs, että sain yhdellä kädellä jatkettua bloggailuani ;) Voitte kuvitella, että nyt on paikat jumissa...

Iltapäivällä päätettiin sponttaanisti lähteä pienelle retkelle... Siitä kuvien kera lisää vaikka huomenna :) Korvan takana on muhimassa myös Mialta (Willa Olivia) saamani kiva haaste, eli nyt on postauksia jonossa taas, vaikka vielä pari päivää sitten tuntui, että niin on hiljaista... ;)

Nyt vielä lupaamani kuvat ja sepustukset Peipposen nukensängystä, jonka eilen "yhdessä" väkersimme. 

Kehikkona toimii ruokakaupasta mukaan napattu puinen hedelmälaatikko.

Päällystin laatikon tukevalla, valkoisella puuvillakankaalla (Yksien valmisverhojen lyhentämisestä joskus aikoinaan jäänyt hukkapala) ja itse sänkyosan ympäri laitoin pikkuruudullista ohuempaa puuvillakangasta (myös eräiden vanhojen verhojen jämiä..) piristykseksi. Reunan koristelin pitsillä, kuinkas muuten ;)

Patjana toimii Peipposen vanha viltti, lakanana keittiön verhojen jämäpala ;) Peittona suloinen vauvan tyynyliina (perintöä siskoni lapsilta).

Kyllä nyt on nukeilla kauniit unet :)

Tänä iltana ennen nukkumaanmenoa sitten taas laiteltiin pusujen ja paijausten kera rakkaat nuket unten maille. mahtaako tästä tulla joka iltainen rituaali...?! Nukke sänkyyn, peitto päälle, pusuja ja paijauksia, "hei heit", peitto pois, nukke syliin, rutistuksia, nukke sänkyyn, peitto päälle, peitto pois jne. jne...

Nyt nukkuvat sekä nuket että tyttö itsekin jo pitkään sikeästi :)

Hyvää yötä teillekin ihanat lukijani, kiitos kauniista kommenteistanne edelliseen postaukseen!

Terkuin Liisa

Vapailua ja tunnustuksen jakoa

Huh, nyt on vihdoin rankka työputki takana ja vapailen täysin rinnoin! Eilen heti töistä tultuani, muiden ollessa jo syvässä unessa, istuin puoli yötä koneen ääressä lukiessani kaikkia teidän viime päivien postauksianne. En vain malttanut lopettaa! Nyt olettaisin olevani taas hiukan paremmin ajan tasalla teidän kuulumistenne suhteen, joten olisi kai aika laittaa tämä omakin blogi ajan tasalle ;)

Jo ainakin pari viikkoa sitten sain Liisalta (Mummon akkunalla) tunnustuksen, ja tuon samaisen tunnustuksen sain pari päivää sitten myös Hyvä mieli -blogista!
KIITOS teille molemmille tästä ihanasta tunnustuksesta! Lämmittää todella mieltä tietää, että mielellänne käytte meillä rentoutumassa :)

Aika monillahan tämäkin tunnustus jo on, mutta tapani mukaan jaan sen silti eteenpäin. Yritin valita blogit, joille en vielä koskaan ole tunnustusta itse antanut. Muun muassa näissäkin blogeissa käyn itse säännölisesti  kyläilemässä ja rentoutumassa ja tulen niissä hyvälle mielelle! Jokainen itse päättäköön, jakaako tämän eteenpäin vai ei, toivottavasti tulette kuitenkin iloiseksi sen saadessanne.
Myös Liisan ja Hyvän mielen blogit saavat tämän tunnustuksen minulta täydestä sydämestä takaisin!

Eli olkaas hyvät

Syysunelma, Oman kodin onnea

Maanvaiva, Hyvää ja kaunista

Maria, Siirtolaisrouvana Baijerissa

Sirutuuli, Tuulenpesä

Virpi, Mammankammari

Ja ja ja..... Voi kun ois tehnyt mieli lisätä taas sata blogia tuohon listan jatkoksi, kun teitä ihania on niiiin paljon!!! Mutta mennään nyt näillä tällä kertaa :)

Olkkarista räpsäsin teille pari kuvanpoikasta yhdestä asetelmasta, joka tuossa suuren kaapin päällä jo jonkin aikaa on tuollaisenaan nököttänyt. Nuo kirjathan on taannoinen antiikkikauppalöytö, samoin vanhat kuvat ja joulukuusen kynttilänipsit. Vanha kynttilänjalka on 2€ kirppislöytö parin vuoden takaa.

Sitten kukka-asiaa!!! Olen ihan äimänä, miten mun kukkaset terassilla kukoistavat! Myös etupihalla vieraat vastaanottava kukka on ihan levinnyt, pysyyköhän se kohta edes ruukussaan, kun jo niin rehottaa! Olen niin onnellinen, että olen kerrankin saanut kukat, en ainoastaan pysymään hengissä, vaan jopa kasvamaan!!!

Joo kasvaa myös rikkaruohot taas, pitää vähän siistiä  ;)

Noh, mikä noihin mun yrttiviljelmiin sitten tulee, niin sanotaanko, että eivät ole ihan yhtä hyvällä mallilla...

Eilen ja tänään on satanut, ollut koleaa ja tuulistakin. Nyt yhtäkkiä on vähän kirkastunut, joten en menetä toivoani ihan kokonaan, että saisin tässä vapailla vähän nauttia auringostakin :)

Tänään on kuitenkin vielä ohjelmassa pyykkäystä, siivoilua ja ruokaostokset. Kyllä huomaa, että äipällä on ollut työputki, heh ;) Silti aikaa pitää jäädä myös mukavalle touhuamiselle Peipposen kanssa, joka nyt on ihan "mama, mama", kun äiti on taas kotona. Niinpä jätän kotityöt iltapäivään, kun mieskin on kotona ja nyt päivällä askartelimme tytön kanssa nukeille sängyn. Siitä kuitenkin lisää kuvien kera toisella kertaa.

Ihanaa tiistain jatkoa teille kaikille, jotka tänne kurkistatte! Kiitos ihanista kommenteistanne ja onnentoivotuksista tuolla edellisessä postauksessa, ja TERVETULOA kaikki uudet lukijat, ihanaa, kun joukko kasvaa kasvamistaan! Toivottavasti viihdytte matkassa :)

Terkuin Liisa

ps. Kaikki tekstissä mainitut blogit löytyvät sivupalkista omalta blogilistaltani :)

Vapputervehdys ja ARVONTA SUORITETTU!!!

Eilinen työpäiväni venähti suunnitelmien vastaisesti iltayöhön, jonka seurauksena tämänpäiväinen pitkä kokopäivävuoroni muuttui varuillaoloksi ja varuillaolo muuttui vapaaksi, kun ei kutsua töihin kuulunut. Pienestä rahallisesta menetyksestä huolimatta iloitsin suuresti, sillä nyt sain viettää päivän rakkaideni kanssa ja siitä, että sain viettää illan rakkaan mieheni kanssa juhlistaen seitsemää yhteistä vuottamme :) Onko siitä tosiaan jo niin kauan, kun meillä oli ns. ekat treffit???
Samalla tietty juhlistamme vähän Vappua! (Tai ainakin minä juhlistan...täällä Saksassahan ei varsinaisesti Vappua tunneta, vaikka täälläkin 1.5. pyhäpäivä onkin..)
Kaivoin siis valkolakkini kaapin kätköistä esiin :)

Myös arvontani päättyi tänä iltana. Ihana mieheni auttoi minua arpalipukkeiden leikkelyssä ja taittelussa ja toimi myös onnettarena (??? mikähän on miespuolisen onnettaren nimike???). Ukkosen takia paniikissa oleva Usva-neiti toimi arvonnan virallisena valvojana, vaikka hiukan epäilenkin hänen arviontikykyään, mikäli otetaan tärinän ja läähätyksen määrä huomioon... Toinen ehdokas, Peipponen, oli arvonta-aikaan jo syvässä ruususen unessa, joten Usva-neitiin oli nyt vain luottaminen...

Ja voittaja on.......

Sirutuuli Tuulenpesä-blogista!!!

Onnea valtavasti Sirutuuli! Iloitsen puolestasi! Laitathan minulle sähköpostitse, vaniljainenblogi@gmail.com osoitetietosi, niin saan paketin postiin! Tässä vielä palkinnosta kuva, ja lisäksi pakettiin sujahtaa pieni yllärilahja, kuten lupailin :)

Kiitos kaikille osallistumisesta ja ihanista kommenteistanne! Tervetuloa kaikille uusille lukijoille, kiva, kun niin moni löysi Vaniljaisen arvonnan myötä, toivottavasti viihdytte matkassa ;) Yritän käydä blogeissanne vastavierailuilla ja jättää tassunmerkkiäkin, mutta olkaa maltillisia, nyt juuri ehdin hirmu vähän, valitettavasti, oleilla täällä blogistaniassa :(

Nyt vielä hauskaa vappuaaton myöhäisiltaa kaikille tutuille ja tuntemattomille! Toivottavasti sää suosii huomenna, Vappupäivänä! Minä palaan sorvin ääreen huomenna ja palailen sitten taas vapailla tänne henkireikääni uusien postausten merkeissä :)

Iloisin terveisin

Liisa

Hiljaista on...

Kylläpä nyt on sisustusrintamalla... ja muutenkin... hiljaista!
Vietellään koko perheen vapaita ja tehdään ihan tavisjuttuja, ei suuria ohjelmanumeroita, ollaan vaan ja möllötetään ;) No ei nyt aivan, kyllä koira ja pieni tyttö pitävät siitä huolen!
Sääkin ollut viileämpi pari päivää, eilen satoi vettäkin ihan kaatamalla. Nyt aurinko tekee taas tuloaan, juuri sopivasti, kun työputki alkamassa...

Eilen iski paniikki, kun ystävän tiistaisen vierailun innoittamana aloin mietiskellä lähestyvän lomamatkan garderoobia... (he tulivat juuri lomalta samaisesta paikasta, johon me olemme lähdössä). En ole ostanut itselleni juurikaan (siis jotain pakollisia lukuunottamatta) kesävaatetta tai -kenkiä tooosi pitkään aikaan, sillä toissakesän olin raskaana ja viime kesänä ei vaan jotenkin huvittanut, mieluummin ostelin Peipposelle :) Eikä rahaakaan nyt liikaa ollut (niin kuin sitä nyt olisi...) Eikä ollut kotisuomea kummempia lomiakaan tiedossa...ja taisi raskaudestakin vielä jokunen kilo olla jäljellä... Ja jotenkin tuntui, että kaapissa oli niin paljon ihania vaatteita, joita ei ollut saanut pitkään aikaan käyttää, ja ne tuntuivat taas kuin uusilta :)
No, eivät tunnu enää... Niinpä eilen lähti pikkuinen kesävaatetilaus menemään henkkamaukalle... Ja taisi samalla lähteä vähän mopo käsistä... tuli nimittäin samalla titetenkin tilattua yhtä jos toista Peipposellekin kesäksi, eikä sinne Homen puolelle olisi tietenkään pitänyt kurkata laisinkaan... No onpahan nyt sitten luvassa pientä uutta sisustusrintamallakin :) Ja en voi muuta sanoa kuin, että kylläpä teki hyvää!!! Nyt en vaan malttaisi millään odottaa, että tilaukseni toimitetaan! "Yliensiviikolla" pitäisi pakettia pukata ja lopputilaus toukokuun lopulla. Vähän jäi harmittamaan muutama juttu, jotka olivat loppuunmyytyjä, eikä enää saatavilla lainkaan, mutta minkäs teet. Ja kuten miehenikin sanoi, onhan noita muitakin kauppoja ja aikaakin vielä hiukan lomaan ;) Ja ettette luule minua ihan epäihmiseksi, niin kyllä mieskin jotain pientä saa tilauksen mukana, hih ;)

Loppuun vielä tärkeä muistutus!!! ARVONTA päättyy vappuaattoiltana, MUISTAKAA OSALLISTUA, jos ette vielä ole!!! Osallistumaan pääset klikkaamalla TÄSTÄ.

Mulla alkaa huomenna neljän päivän työputki, niistä ekat kolme ihan kammopitkiä kokopäivävuoroja, joten älkää ihmetelkö, jos ei musta kuulu... Lukemassa yritän käydä teidän juttujani kuitenkin, vaikken aina ehtisi tassunmerkkiä jättääkään. Arvonnan suoritan, kuten lupasin, heti viikonloppuna :)

Kiitos vielä ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen, olette kyllä aivan huippuja kaikki :) Ja tervetuloa taas uusille lukijoille! Toivottavasti tykkäätte Vaniljaisesta jatkossakin :)

Aurinkoisin torstaiterkuin

Liisa

ps. Osaako muuten joku kertoa/ neuvoa, miten saan poistettua lukijarajan (100) blogiasetuksistani?? Huomasin vasta pari päivää sitten, että siellä edes on moinen raja, enkä saanut sitä poistettua... :(