sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kiven alla

Täällä taas! Olen joutunut pitämään pientä hiljaiseloa sattuneesta syystä... Nimittäin tulin Suomeen Peipposen kanssa torstaina. En kuitenkaan ole voinut asiasta huudella, sillä eilen vietimme rakkaan ystäväni polttareita. Hän ei asiasta tiennyt etukäteen, ja koska hän on ahkera blogini seurailija, niin pelkäsin, hänen laskevan 1+1, jos hän lukisi minun olevan tulossa Suomeen tällä viikolla. Nyt saimme yllättettyä hänet perinpohjin, kun ilmestyin eilen tapaamispaikalle...tulihan siinä muutama onnenkyynelkin vieritettyä puolin ja toisin :) Yhtä iso yllätys oli toiselle todella rakkaalle ystävälleni, jonka syntymäpäiväbrunssille ilmestyin tänään Peipposen kanssa, myös hänen sitä etukäteen tietämättä. Ja taas itkettiin jälleennäkemisen onnesta ;) Ollaan me sellasia itkupillejä vaan kaikki, hih. Mutta puolustuksemme sanottakoon, että en ollut kumpaakaan ystävistäni siis nähnyt vuoteen ja jälkimmäinen on vieläpä melko pitkällä raskaana...

Niin, olen Suomessa ja olen väsyneempi kuin todella pitkään aikaan, haluaisin sanoa kuin koskaan. Suhaamme tapaamisesta toiseen, yritän suunnitella aikataulut niin, että ne olisivat mahdollisimman Peipposystävälliset...puolitoistavuotias kun vaan ei jaksa ihan mitä vaan...se tarvitsee rutiineita, turvallisuutta, säännöllisyyttä, vanhempiaan. Nyt tilanne on taas kerran se, että aikaa ei vaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Tahtoisin tavata rakkaita ystäviäni ja viettää aikaa perheeni kanssa, mutta näen ja tunnen kuinka lapseni kärsii tästä hullunmyllystä...se on itkuisempi, väsyneempi ja kiukuttelee enemmän. Sillä on vaikeuksia nukahtaa illalla ja se nukkuu levottomasti, herää keskellä yötä itkemään. Ikävöi varmasti Saksaan jäänyttä isiäkin... Tiettyihin menoihin en ota Peipposta mukaan, vaan jätän sen äitini hoiviin. Se jääkin mielellään mummin kanssa ja on reipas, mutta toisaalta samalla taas vaan muu "oireilu" kasvaa. Ihmettelee varmasti tätä kaikkea päässään, ei ihan ymmärrä, missä isi on, miksi ollaan poissa kotoa monta päivää, ja sitten äitikin vielä tulee ja menee, tai sitten mennään yhdessä paikasta toiseen, tukka putkella...
Itsellä on surullinen olo. Olen jotenkin myös vihainen itselleni, että aina ajaudun tähän samaan tilanteeseen Suomilomillani...tai ajan lapseni tähän samaan tilanteeseen. Ennen reissua on kauhea stressi valmiiksi, eikä se jatkolentojen kanssa pikkuisen kanssa yksin matkaaminenkaan ihan helppoa ole. Nytkin oli herätys itsellä kolmelta, lapsen revin sängystä neljältä... Univelka seuraa koko loppuloman ja jos mahdollista, sitä kertyy entisestään... Surullinen olen, koska haluaisin tietenkin tavata kaikkia rakkaitani, mutta millä hinnalla sen teen..? Ja usein joudunkin sanomaan, ettei vaan ehdi tai jaksa. Mutta ensi kerralla ihan varmasti nähdään... Niin kuin sillon olisi yhtään sen paremmin aikaa...

Mutta on mulla ollut todella mukavaakin, eiliset polttaritkin olivat hauskat ja tuli naurettua todella paljon! En muista, millon olisin nauranut niin paljon. Ja oli siellä brunssillakin tänään ihan mukavaa. Peipponen ei ollut ihan oma, iloinen itsensä, kuten ei yleensäkään täällä Suomessa ollessamme näköjään (ihmiset täällä varmaan luulevat, että ei se muuta tee kuin kitisee...), mutta oli ihana nähdä muutamaa rakasta ystävää ja vaihtaa edes vähän kuulumisia.

Lisäksi olimme eilen äitini "naapurissa", Cafe Latte Spiritissä (ennen niitä polttareita siis pikaisesti) kevätmarkkinoilla. Siellä tapasin livenä Polkadot-blogin Hannin, joka oli siellä ihania omia Thelman putiikin tuotoksiaan myymässä, ja lisäksi olin sopinut tärskyt Tuijan kanssa, Tuijan koti- ja puutarha-blogista.
Kiitos, kun tulit käymään, Tuija, oli aivan ihana tavata sinut kasvotusten! Olit juuri niin ihana ja hyvä tyyppi luonnossakin kuin jollaiseksi sinut olin kuvitellutkin! Olisi voinut jutella paljon pitempäänkin, mutta aika oli molemmilla kortilla ;) ja lisäksi minun piti katsoa erään pikkuneidin perään toisella silmällä...Ensi kerralla toivottavasti paremmalla ajalla. Jännä juttu, mutta näistä tällaisista tapahtumista en kummasti saa minkäänlaista stressiä :) Nautin täysin rinnoin... Pitäisikö mulla olla huono omatunto, että käytän kallista Suomiaikaani moiseen?! Olisinhan voinut tuonakin aikana tavata vaikka jonkun vanhoista ystävistäni... Minulle nuo tuollaiset tapaamiset vain ovat henkireikä, vastapainoa kaikelle hullunmyllylle...

Markkinoilta lähti mukaan muutama ihanuus... Halusin niitä tässä samoin tein teille esitelläkin, mutta ei onnistunut kuvien lataus :( Niinpä laitan tämän postauksen nyt ihan ilman kuvan kuvaa menemään, en tykkää, mutta minkäs teet... Esittelen niitä ostoksiani sitten toisella kertaa...

Kuulema luvattu ilman lämpenemistä alkuviikosta...sitä sopii toivoa ;) Ei tullut itselle meinaan kovinkaan lämpöstä kenkää tai vaatetta mukaan, tytölle sentään pakkasin joka kelille vaatetta. Muutenkin päätin tänään, että loppulomasta nautimme Peipposen kanssa molemmat enemmän :) Vietämme enemmän aikaa hiekkiksellä ja metsäpoluilla kieloja keräillen sekä ystävien kanssa, joilla on lapsia. Peipponen rakastaa toisia lapsia ja haluaisi aina leikkiä niiden kanssa, tehdä tuttavuutta muiden kanssa. En aio enää istuttaa yliväsynyttä tyttöä rattaissa pitkin kaupunkia tai kahviloissa, joissa lapset eivät selkeästikään kuulu normikalustoon... Ken meidän kanssa aikaa tahtoo viettää, tehköön sen lapseni ehdoilla...Tervetuloa hiekkalaatikon reunalle, siellä saatte tutustua oikeaan Peipposeen hänen omana iloisena, reippaana, sosiaalisena, puheliaana ítsenään :)

Nyt iltapalalle ja nukkumaan, vatsassa kurnii nälkä ja luomet painaa...
Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen jo viikon takaiseen postaukseen ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille tänne kurkistaville!

Liisa

ps. Kiitos, jos jaksoitte lukea tänne asti, varsinkin ilman niitä kuvia!!! Vähän tuo runosuoni näköjään pulpahti ;) Tarkoitus oli vielä tehdä kierros teillä kyläilemässä, ja varmaan sen vielä yritän jaksaa tehdäkin, mutta nyt on taas jo niin myöhä ja luettavaa niin paljon, että taitaa jäädä kommentoinnit tällä kertaa...pyydän ymmärrystä!

13 kommenttia:

  1. Ihanan yllärin teit ystävillesi, takuulla olitte kaikki osapuolet iloisia jälleennäkemisestä!

    Mukavaa loppulomailua sinulle tyttäresi kanssa :)

    VastaaPoista
  2. OI että, miten ihanan yllätyksen olet ystävillesi tehnyt!
    Kyllä ihmisten täytyy ymmärtää ettet voi Peipposen kanssa revetä kymmeneen paikkaa yhtä aikaa. Haluathan sinäkin olla ja nauttia kotiseudulla olostasi ilman tohinaa!

    Rauhallista ja lämmintä viikkoa teille!

    VastaaPoista
  3. No selvispä syy miksi olet ollut hiljaa ☺ -hyvin tässä näköjään tottuu toisten aikatauluihin!
    Ihania tuollaiset yllätykset ystäville, toivottavasti osaavat arvostaa -ja hekin myös, jotka eivät välttämättä pääse nyt osallisiksi.

    Oikein ihanaa lomaa teille, ottakaahan nyt sitten tosiaan iisistikin ♥

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että olet täällä koto suomessa:-))
    Luulis kaikkien ymmärtävän, ettei pienen lapsen kanssa repeä jokapaikkaan.
    Oikein mukavaa loppulomaa<3

    VastaaPoista
  5. Voi kuinka ihana yllätys ystävällesi:)
    Uskon hyvin, että koti-Suomi-vierailut ovat todella rankkoja ja kuluttavia, kun olisi niin paljon läheisiä ihmisiä, jotka haluaisivat sinut tavata, mutta aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen, ja toisaalta lapsi tuo myös omat rajoitukset mukanaan. Älä kuitenkaan koe huonoa omatuntoa muiden vuoksi. Sillä ihan yhtä hyvin sitä voi ostaa matkaliput sinne Saksaan kuin sieltä Suomeenkin:) Eli voivat ne ystävät tulla sinne päinkin teitä tapaamaan! Minusta on jotenkin tärkeintä, sekä itsesi, että Peipposenkin puolesta, että tapaatte äitisi, kaikki muu on sitten vain ekstraa - jos jaksaa ja ehtii:) Tee sitä, mikä tuntuu hyvältä ja mistä nautit, etkä stressaannu lisää! Halauksia ja ihanaa loppulomaa<3

    VastaaPoista
  6. Hei, painappas omakin lapios nyt hiekkaan ja teet parit kakut ;) Nautit hetken olostas ja unohdat kaikki tapaamiset. Teet vaikka oikein ison linnan! Mukavaa Suomi-aikaa :) Jos aika piisais tulisin Elohiiren kans samalle hiekkikselle...

    VastaaPoista
  7. Ompas mahtavaa kun pääsit Suomen vierailulle ja mitkä mahtavat yllärit järjestit ystäville ilmaantumalla paikalle:) voi vain kuvitella heisän ilmeitään ja onnenhetkiään. Kyllä se pienelle on tosi rankkaa matkustelut ja reissaamiset, voi poloista.

    Luin jo Tuijalta että ootte tavanneet, ihan juttu, vaikka vaan pikaisestikin, se antaa jo elämyksiä.

    Kivaa Suomenlomaa, rentoutukaa välillä ja kuten sanoitkin loppuloma Piepon ehdoilla.

    VastaaPoista
  8. Näköjään noita kirjoitusvirheitä tulee, kun nopeasti yrittää naputella;)

    VastaaPoista
  9. Ymmärrän hyvin tilanteesi, sillä joskus jopa itsellä (tai aikas useinkin) pelkkä Suomenmaan kamaralla, eri kaupungissa vain, vierailu on tosi stressaavaa...kun se on täynnä tuttavia tai sukulaisia, joiden kaikkien luona "pitäisi" käydä lyhyen loman aikana.

    Ihanan yllätyksen silti järjestit ystävällesi!

    Ja vietä loppuloma pikkuisen ehdoilla, rentoutuen!

    Mukavaa lomaa teille ja me tilataan ne lämmöt kehiin! Nauttikaa!

    VastaaPoista
  10. Kiitos teille kaikille ihanista, kannustavista kommenteistanne!!! Olette huippuja :)

    Krista, eiköhän me vielä järjestetä joku päivä niin, että Elohiiri ja Peipponen istuvat samalla hiekkiksellä, samaan aikaan ;)

    Liisa, juu, oli mahtava tavata Tuija, vaikka vain pikaisesti!

    Juuri sain Peipposen päikkäreille, joten ajattelin yrittää, josko se kuvien lataus tänään onnaisi...

    Mukavaa päivän jatkoa kaikille, ja kiitos vielä teille ystävät :)

    VastaaPoista
  11. Oli kiva tavata sinua Kartanolla ja Hannilta sain blogisi osoitteen, jotta löysin tänne :)

    Kivaa loppulomaa!

    Terkuin Merja

    Ps. aivan ihastuttava pieni tyttönen sinulla :)

    VastaaPoista
  12. En tiedä, miksi julkaisusi ei näy listallani enää:( Ja ihmettelinkin, että mihin olet kadonnut, kun olen täällä käynyt kurkkimassa.
    Aivan ihana yllätys :) Voin täysin kuvitella onnenkyyneleet, olen itse ihan samanlainen.
    Samoin ymmärrän Peipposen väsymyksen, vaikka lapset ovat todella sopeutuvaisia, niin eivät ne jaksa aikuisten tahtia, vaan tarvitsevat juuri sitä säännöllisyyttä. Meillä lapset muuttuvat, jos meille tulee vaikka viikonloppuvieraita. Monesti mietin, että ajattelevatkohan he, että lapsemme ovat aina noin villejä ja itkuisia. Kerran eräs sanoi, että meille tultaessa vauvakuume lähtee... Tosin sen otin loukkauksena :(
    "Lapselliset ystävät" ymmärtävät asiat paremmin (siis lapsiperheen asiat) kuin sellaiset, joilla ei lapsia itsellään vielä ole. Ja ainakin meillä ne lapsettomat ovat tahtoneet jäädäkkin...
    Mene nyt vain oman ja Peipposen jaksamisen mukaan ja hiekkalaatikkohan on aivan mainoa treffipaikka:) Olisi ollut aivan ihana tavata teidät ;)

    VastaaPoista
  13. Kaikkien pitäisi pystyä nauttimaan lomistaan ja rentoutua kunnolla parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja todellisen ystävyyden pitäisi kantaa läpi elämän. Sen siis pitäisi kestää maasta/kaupungeista muuttamiset, naimisiin menemiset, lasten saamiset ja lapsettomuus. Todellinen ystävä on paikalla kun elämä kohtelee kaltoin avioerolla, sairauksilla tai läheisen kuolemalla. Todellinen ystävä iloitsee elämän suurista ihanista hetkistä rinnalla ja antaa tilaa erilaisuudelle silloinkin kun ei toista ihan täysin ymmärtäisikään. Todellinen ystävä ei tuomitse ja hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Todellinen ystävyys selviää siis varmasti myös läpi sen ajan, kun Peipponen on pieni ja tuo ystävä/ystävät on tukena vielä sittenkin kun Peipponen aikanaan lentää pesästään. Ja varmaa on myös se, että jokainen meistä tarvitsee ystävän.

    PS. ja se blogissani esiintynyt huippu sympaattinen kahvila on Töölössä soutustadikan vieressä ;)

    VastaaPoista