lauantai 29. lokakuuta 2011

Itkupotkuja, vanhempia tuunauksia ja suklaakonvehteja...

Vihdoin ja viimein! Siltä musta ainakin nyt tuntuu, sillä vaikka viimeisestä postauksestani ei ole "kuin" 6 päivää (?), niin se tuntuu iäisyydeltä, etenkin ehkä senkin takia, etten ole ehtinyt moneen päivään Bloggerin pariin lainkaan :(  Teidän ihanat viestinne saan puhelimeeni viestinä, joten ne olen kaikki huolella lukenut ja niistä olen iloinnut suunnattomasti. Kiitos! Hiljaiselooni olen miettinyt itsekin syitä, sillä olihan mulla ennenkin aikaa pienestä lapsesta, kodinhoidosta, työstä ym. huolimatta... Ja haluttomuudesta ei ole todellakaan kyse! Olen näpsinyt välistä kuvia kotona, miettinyt mielessäni postauksia jne. kirjautunut Bloggeriin lukeakseni pikaisesti edes teidän kuulumisia, mutta aina vaan tulee jotain väliin :(

Se jotain on yleensä Peipponen, kohta kaksi vuotias pikku neitimme, joka ei nuku enää päikkäreitä, jolla on tällä hetkellä "äiti-vaihe" ja, joka on muutenkin tällä hetkellä melko "vaativassa" iässä... Ulos lähtiessä käymme läpi hermoja raastavan tahtojen taistelun, sama kamppailu käydään potalle istumisesta ennen ulos lähtöä ja nukkumaanmenoa illalla. Illalla kamppailemme myös iltapesujen kanssa, tai siis niiden takia... minä puolesta, tyttö vastaan... Asioita, jotka ovat tähän asti olleet itsestäänselvyyksiä ja mukavia juttuja, ovatkin yhtäkkiä maailman kauheimpia asioita tytön mielestä. Jännää on lisäksi se, että ensin tyttö saa itkupotkuraivarit, kun pitäisi pukea ulkovaatteet päälle ja sisääntullessa samanlaisen raivarin, kun ne pitäisi riisua... No, onneksi ei sentään ihan joka kerta. Lapsellani on uhma :)

Tässä herkuteltiin jädeä sisällä...pipo päässä, huivi kaulassa...

Mutta jotten nyt kuitenkaan ihan kaikkea syytä vieritä tuon pienen ihmisen harteille, on myönnettävä, että olen mä töissäkin käynyt pyörähtämässä, torstaina käytiin myös työkaverini pojan, Peipposen kaverin 2-vuotis synttäreillä, ja lisäksi olen laitellut netissä myyntiin Peipposen vanhoja vaatteita, vauvantarvikkeita jne. ...Ihan kuin olisin tuosta kertonut jo edellisessä postauksessa, taidan toistaa itseäni ;)

Ja jottette nyt ajattele, että onpas sillä siellä kauheaa, niin on myönnettävä, että on meillä ihanaakin :) Sillon, kun tyttö ei uhmaa ja kilju ja tappele, niin meillä halitaan, pusitaan, hupsutellaan, opitaan uutta, nauretaan tytön hassuille kommenteille ja jutuille, joille tyttö muuten nauraa itsekin usein ;D
Äsken mieheni lähti tytön ja Usva-neidin kanssa ulkoilemaan ja he menevät sen jälkeen miehen äidin luokse. Itse menen iltapäivällä perässä, mutta nyt nautin ensin muutaman tunnin ylhäisestä yksinäisyydestä. Mies oikein painotti, että "et sitten ala siivoamaan tms. vaan teet niitä omia juttujasi.." Aika ihana ;) Peipponen kruunasi homman istumalla potalle ja antamalla pukea ulkovaatteet ihan ilman taistelua ja lähtemällä hyvillä mielin isin kanssa ulos ja "mummolaan". Piti oikein napsasta pari kuvaakin heidän lähtiessään ;)

Nukenrattaat (sisälsi nuken, ei kuvan nukke) 2€, toppaliivi 4€ kirpparilta viime viikonloppuna.

Huppari, sammarit, huivi ja pipo H&M.


Mutta mennäänpäs varsinaiseen asiaan ;) Lupasin esitellä teille sen lampunvarjostimen, joka sain ylleen Green Gaten servetin, tai pari.. Se pääsi ompelunurkkaukseeni vierashuoneeseen ja sopii sinne mielestäni kuin nenä päähän.



Toki pitää vähän pitsiäkin olla ;)


Samalla tuli räpsästyä pari muutakin kuvaa vierashuoneesta, vaikkei siellä kyllä mikään oikein olekaan muuttunut...

Pöytänä tällä hetkellä omatekemä istutuspöytäni, jonka pelastin terassilta talveksi sisään.


Kaikki laatikot täynnä ompelutarvikkeita, kankaita, pitsinauhaa jne.

Mun vanhat kärkkärit :)

Siinä kuvaillessani tuli mieleen, etten ole koskaan tainnut esitellä tätä tuunaustani lähemmin. Valokuvakehykset olivat alunperin tummaa puuta. Jo aikoja sitten olin maalannut ne valkoiseksi. Sitten joskus viime tammikuussa päätin vähän koristella niitä. Liimailin pitsiä, helmiä ja nappeja... Kehyksiin laitoin kenenkäs muun kuin Peipposen kuvat ;)


Heidin kanssa viime viikolla löytyi sieltä Depot-nimisestä kaupasta myös tämmönen ihanuus... Bonboniere, joka piti heti täyttää suklaakonvehdeilla :) Hintaa oli huimat 14,90€, joten eihän sitä voinut olla mukaan ottamatta. Kookaskin se on, korkeutta lähes 40cm ja leveyttäkin parikymmentä. Jouluksi se saa varmaan jotain punertavaa koristeeksi kaulaansa ;)


Konvehdit vaan tuppaavat uhkaavasti hupenemaan päivä päivältä...

Nyt käyn laittamassa kupillisen kahvia, otan pari konvehtia kyytipojaksi ja sukellan teidän ihaniin blogeihinne nautiskelemaan kauniista kuvista ja lukemaan kuulumisianne :)

Ihanaa viikonloppua kaikille tänne kurkistaville!

Terkuin Liisa

ps. Jouluisen arvonnan palkinto odottelee kaapissa... Kunhan marraskuu pyörähtää käyntiin, laitetaan arpajaiset käyntiin, joohan?! ;)

26 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta, vuosien takaa ;D En olisi tuohon aikaan varmaan voinut kuvitellakaan blogin pitoa (liekö näitä vielä silloin keksittykää *hih*).

    Sama tunne täällä, jos vierähtää viikko...tuntuu ikuisuudelta. Mistähän sekin johtuu?

    Ihana Peipponen, pitäähän sitä omaa tahtoa olla ;D

    Kauniit tuunaukset, eritoten lampunvarjostin *herkku*

    Nautitaan hetkestä!

    Sanoo hän ja nappaa konvehdin...

    VastaaPoista
  2. Ihan kuin kirjoittaisit meidän neidistä muutaman vuoden takaa=D Ainahan noilla muksuilla ja niin taitaa olla meillä aikuisillakin on joku "kausi" menossa,mua lohdutti aikoinaan pahimman uhman aikoihin neuvolan tädin lausahdus että lapsilla joilla on voimakas uhma SAATTAA olla hieman helpompi murrosikä edessään,ovat niin voimakastahtoisia ettei murrosiässä varsinaista "vanhemmista irtaantumista" tarvita;)Ja usko pois,nuo itkupotkuraivarit naurattaa jo tässä vaiheessa,vaikka aikoinaan saivat höyryn nousemaan korvista=D Kauniita tuunauksia ja ihana tuo bonboniere,mahtava löytö!Nautihan omasta ajastasi ja mukavaa viikonloppua koko perheelle<3

    VastaaPoista
  3. Schöne Bilder wie immer!Der lampenschirm ist auch super geworden..leider ist google mit der Übersetzung überfordert..da versteht ich diesmal kein Wort..kann mir aber einiges zusammenreimen :-)schönes we euch!Chirin

    VastaaPoista
  4. Kaikkea kaunista sinulla on taas täällä!
    Ihana miehesi kun huomio että saat vähän omaa aikaa. Ja kiva että jaoit tuon ajan meidän kanssa täällä blogistaniassa!:)

    Ihana Peipponen ja niin suloiset kuvat hänestä. Varmaan uhma-aikakin menee pian ohi.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Voi kun kuulostaa tutulta. Meillä tuo vaihe on eletty viisi kertaa ja kaikki seuraavat uhmat myös. Tällä hetkellä meillä on aika uhmakas neiti 5v ja lisänä nuorimies 14v jolla alkaa murkku selvästi iskeä päälle ja neiti 11v alkaa myös olla murkun kynnyksellä, huoh! Onneksi on kaksi tällä hetkellä aikas rauhaisessa vaiheessa olevaa lasta, 10v ja 17v :) Raivostuttavinta on tuon neiti 5v:n vaatekriisit aamuisin... illalla hän valitsee vaatteet valmiiksi aamua varten ja aamulla ne onkin useimmiten ihan vääränlaiset. Onneksi ollaan kuitenkin aamuisin ehditty suht ajoissa vielä töihin :)

    Ihana lampunvarjostin, erittäin onnistunut tuunaus! Mukavaa viikonloppua sinne :)

    VastaaPoista
  6. Onneksi aika kultaa muistot :) vaikka kyllä ne vielä mieleen putkahtelee... meidänki neiti on jo 17 v ja uhmaikä alkoi 2 vuotiaana ja loppui 8 vuotiaana, huh huh... sitten onkin ollut kohtuu rauhallista :)
    mutta ihana kun on sitä omaa tahtoa! , sanoo hän ja nappaa lakun ;)
    ja kohta lähden omaa tyttöstä hakemaan lentokentältä :))
    Nautitaan elämästä yksin ja yhdessä!
    ja työhuoune on niin viihtyisä että siellä varmaan saa aikaiseksikin jotain.

    VastaaPoista
  7. Onneksi uhmaikä on ohimenevää - useimmiten;) Ei vaan meillä on ollut sellainen ilo, että esikoinen oli aivan mahdoton ja juuri tuossa 2 vuoden iässä oli sitten hänen lisäkseen puoli vuotias pikku sisko. onneksi sisko oli hyvin rauhallinen vauveli ja aikaa oli temppuilevan uhmakkaan veljen kanssa touhuilla. Onneksi myös hän oli pussaileva ja innokas siskon hoitoapulainen, joten sellaiset asiat tasapainottivat välillä toivottamassa väsymyksessä uurastanutta äityliä. Uhmaikä on onneksi vain vaihe ja se kasvattaa sekä lasta että vanhempaa. Ja toisten lasten kohdalla se ei enää tunnu niin mahdottomalta kuin ensimmäisen. Nyt on käytynä läpi kolmet uhmat ja parit murkkuiät ja kolmatta murkkua kasvatellaan ja pahoin pelkään, että vasta oikein tämän nuorimman kohdalla saadaan kokea mitä se todella on...
    No, tulipa höpistyä. Mutta kaunista teillä siellä taas on, niin kuin aina! Ja tuosta lampusta tuli tosi kaunis! Voi kun sattuisi kirpparilla vastaan sopivat, niin tekisin samalla tyylillä meille makkariin. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  8. Moikka!
    Vai on Peipposella sellaisia `kujeita`meneillään...noh,Peipponen on muuten sellainen hellyytyspakkaus..että ehkä ne vähän kompensoi toisiaan,eikä äitiä nyt pidä liian helpolla päästää..eihän,hih?
    Meillä ei ollut koskaan mitään kiukkuja,kun poika oli pieni...MUTTA ENTÄS NYT..HuhHuh..joka päivä sellainen tahtojen taisto ihan joka asiassa,että välillä tuntuu,että tuun hullux(jos tästä hullummax nyt voi tulla??)
    Mutta niin ne vaan ne omat lapsoset on rakkaita,että sen avulla kestää mitä vaan,vai mitä?!

    Ihana tuli tuosta sun lampusta,ihan kuin uusi pitsinauhoineen...

    Peru se lehden tilaus äidiltäsi...se on jo paketissa mukana..paketti lähti eilen aamulla...

    Kyllä sulla on ihana mies,oon kade,hih..mun mies ois just sanonut,et siivoa sit sillä aikaa oikein kunnolla,pyääh..on se vaan niin väärin..mutta itsehän me omat valintamme tehdään,ja sä oot kyl selvästi valinnut oikein:)

    Nyt meen laittamaan sulle sitä s-postia,joten IHANAA viikonloppua koko perheelle...
    Halauksin,Marika

    VastaaPoista
  9. On muuten jännä miten noi pettävän suloiselta näyttävät paketit ovat sisältä tulta ja tappuraa, yleensä tahtoa löytyy eli ulkonäkö pettää pahasti. Kiusasin aikoinaan omia lapsiani että äiti on tilannut teidät postimyynnistä ja jos ette ole kunnolla mä palautan teidät...hihii kaksikko oli silmät pyöreänä ja intti EIKÄ! Ei lapsia mistään postimyynnistä tilata! Aika kultaa kyllä muistot aika tehokkaasti että odota vaan, nyt lasten ollessa aikuisia muistan kaiken vaan niin ihana...(paitsi murrosiän (;...)

    VastaaPoista
  10. Terve ja varsin suloinen Peipponen :)
    Kauniita kuvia taas ja miten alkoikin tehdä suklaata mieli...:))

    VastaaPoista
  11. Ihana Peipponen ja niin kaunis. Kiukut kuuluu lapsen elämään ja vaikka ne välillä tuntuvat täyttävän koko päivän niin varmaankin yksi itsekseen kikattelu korvaa jokaisen kiukkukohtauksen. Kiitos ihanasta blogsta :)
    t.Heidi

    VastaaPoista
  12. Hih..sellaista se on uhmaikäisen kanssa. Muistan tuon ajan kuin eilisen, vaikkakin siitä on jo yli 20 vuotta aikaa;-))
    Mutta voin lohduttaa, että meillä oli 3 vuotiaana aivan uskomaton uhma, siinä oli sitten murrosiät ja kaikki samalla, koska sen jälkeen lapsukainen on ollut itse rauhallisuus:-))
    Ihania tuunauksia ja kaunis suklaapurkki.


    Oikein mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
  13. Oi kuinka "kivaa" että muillakin uhmaillaan ;) Yritän ajatella, että sen täytyy tulla (uhman siis), muuten ei lapsi kehity. Välillä menee itseltäkin hermot, varsinkin kun ei ole kunnossa itsekkään. Aikansa kutakin, muistaakseni vanhemmilla tytöillä ei kestänyt kuin muutaman kuukauden, kunhan jaksoi olla itse vahva.

    Itselläni on menossa kausi, että päivitykset ei innosta, saan joltain "tutulta" inhottavia viestejä :( Joltain, joka tietää enemmän kuin kirjoitan ja se latistaa päivitysintoani...

    Teitä ajattelen tosi usein vaikka kommentit on kiireeessä jäänyt, Peipposta on ollut ikävä;) Kiva nähdä hänestäkin kuvia:)

    Tosi kiva kehystuunaus ja aivan ihana purnukka:) varsinkin suklaalle;)

    Oikein hyvää Halloween iltaa teille <3

    VastaaPoista
  14. Auts, kirjoitin piiitkän kommentin ja se hävisi kuin tuhka tuuleen!

    Kyllä Peipposen uhmakohtaukset sekä näytti että kuulosti niin tutuilta, että tuli oikein kotoinen olo;) Onneksi ne helpottaa ajan kanssa, vaikkakaan se ei juuri uhmahetkissä helpota. Ihanaa, että sait hengähdyshetken, olet sen kyllä ansainnut<3

    Kylläpä siitä varjostimesta tuli sittenkin tosi ihana!! Ei olisi ihan heti uskonut, että saadaan se valmiiksi, hih;) Tuo pitsinauha on oikein suloinen ja kruunaa koko varjostimen!:)

    Minä ihailinkin tuota valokuvakehystä, mutta unohdin siitä sanoa sinulle! Se on tosi kaunis ja luonnossa vielä suloisempi kuin kuvassa<3

    Oikein mukavaa Halloween viikonloppua teille kaikille! Halauksia! Ikävä on kova<3

    VastaaPoista
  15. Telkkua sinne täältä huushollin hiljaisuudesta :)

    Kiva postaus taas, Peipponen on niin kovin suloinen ja sun turnauksen oikein onnistuneita!

    Täällä laiskottelua "koko rahan edestä" :)

    VastaaPoista
  16. Mukava, kun sait tuollaista omaa aikaa kera kahvin ja konvehtien <3 Viehän se bloggaaminen kovasti aikaa, varsinkin kun lukijamäärät kasvavat, ja olis niin mukavaa aina kaikille kommentoida, mutta pakko myöntää, ettei aina vaan ehdi :(

    Ihana Peipponen! Hyvä, että luonnetta löytyy ;) Meidän isommalla neidillä oli myös aikanaan kova uhma. Pienemmällä ei niinkään. Saas nähdä kuinka murkkuiässä sitten käy?

    Kauniita ostoksia, ja tuunauksia!

    Leppoisaa Sunnuntaita sinne :)

    VastaaPoista
  17. Kaunis tuli tuosta lampunvarjostimesta.Kivaa kukkaista pintaa.Täytyypä kokeilla itsekin tuota systeemiä.

    On sulla kiva ompelunurkkaus siellä.Tarvikkeet onkin hyvä olla säilössä somasti laatikoissa.Kivoja ompeluhetkiä vaan sulle=)

    Peipponen on aina yhtä suloinen=)
    Mukavaa syksyä teille sinne Saksan maalle!

    VastaaPoista
  18. Oi tuollainen oma aika on aikas ihanaa!:)
    vielä kun malttaa olla siivoomatta!Mä jämähdän melkein aina sitten koneelle vaikka suunnittelen vaan pikaisesti pyörähtäväni..tää bloggeri on paha paikka!:D

    Nam konvehteja!Piana niitäkin saa syödä niin ettei hetkeen tee mieli!:)

    Tosi hieno tuli tuosta lampunvarjostimesta!!<3

    VastaaPoista
  19. Ihana Peipponen!

    Ja nuo sun tekemät lampunvarjostimet on hienot! Muutenkin taas niiiiin kivoja kuvia, ei voi kuin huokailla.

    Mukavaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  20. Voi ihana ja suloinen Peipponen. Kuvien perusteella ei voisi kuvitellakkaan, että suloisuudesta olisi uhmaajaksi :). Mutta taitavat nuo kaikki kullanmurut jossain vaiheessa näyttää luonnettaan.

    Nami nami mitä suklaaherkkuja ihanassa kulhossa!

    VastaaPoista
  21. Sama vika - kiire vaivaa - vaikkei uhmaikäistä itselläni olekaan "ilona"... ;) Kiva kun kerkesit kuitenkin nyt bloggailemaan. Miehesi on mahtava blogiassistentti! =D
    Tsemppiä - kyllä ihana Peipponen siitä pian leppyy... ;)

    VastaaPoista
  22. Heipsan! Kyllä se arki on vaan sellaista, että aina tuntuu olevan kiire. Välillä sitä tulee mietittyä, että minkä ihmeen takia sitä ei osaa joskus hidastaa ja nauttia niistä elämän pienistä asioista. Siis meillä ei ole vielä lapsia, joten sellainen totaalinen pysähtyminen olisi vielä mahdollistakin. Mutta on se vaan niin vaikiaa...

    Kauniilta näyttää teillä kuten aina. Ja varjostin tuunauksesta tuli hiano.:) Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  23. Miksihän isin kanssa aina kelpaa lähteä ilman napinoita? ;))
    Tutulta kuulostaa tuo meininki, täällä paiskotaan jo huoneen ovea suutuspäissään;)) mietin että onko minun neidistäni tullut jo teini! :D käyttäytyy ihan kuin moinen pikkuvanhus :D mutta onneksi paaaljon rakkautta mahtuu huonompiinkin päiviin <3

    Kiva tuo lampputuunaus, siis TOSI kiva :)) kelpaa sen valossa puuhailla:))

    Ihanaa alkanutta viikkoa <3

    VastaaPoista
  24. Kiitos teille ihanille viesteistänne!
    Kirsin kommentti aiheutti täällä oikein naurunhörähdyksen...ettää SAATTAA olla edessä helpompi teini-ikä, hih ;D
    Juu, onhan tuo normaalia tuo lapsen uhma, kuten Miakin sanoi, tietää, että lapsi kehittyy...
    Huolestuttavaahan se olisi, jos lapsella ei olisi koskaan minkäänlaisia kiukkupuuskia tai hän ei näyttäisi omaa tahtoaan, voisi olla myöhemmässä elämässäkin tänä päivänä melkoisen päähän potkittu. Tervettähän se tosiaan on tuo kaikki kiukuttelu ja uhmaaminen. Eikä se onneksi sitä tosiaan ole kellon ympäri, eikä edes joka päivä, vaikka välillä tuntuukin, että kaulus ratkeaa itseltä, heh ;D Pienet ilot, halit ja suukot korvaavat kiukunpuuskat sentään moninkertaisesti :)

    Halauksin Liisa

    VastaaPoista
  25. Ai kun ihanaa kuulla ettei Ruusa oo ainut jolla on uhma! Ihan hirvittävät itkupotkuraivarit ihan mitättömistä asioista. HUOH. Vaikka puhutaan, että ruuan jälkeen lähettään ulos ja innolla ollaan siinä niin sitten yks kaks kun pitäisikin tonne eteiseen mennä niin E I. Täh?! Tää äiti on ihan ulalla. :D Kauppareissuthan ne vasta mielenkiintoisia onkin. Mä jo suunnittelin, että varaan neuvolaan ajan ja haluan hieman kasvatusneuvoja kun en mä tiiä mitenpäin tässä pitäisi missäkin tilanteessa olla. Rajojaanhan Ruusa vaan kokeilee, vaiko sittenkin mun rajoja?!

    VastaaPoista