torstai 6. lokakuuta 2011

Ranskassa osa 1

Tämän postauksen aloittaminen tuntuu vaikealta. En tiedä, mitä kertoisin vai kertoisinko kaiken... Mistä sitten aloittaisin..? Mieheni järkkäämä matka oli ihana. Mutta kaikessa ihanuudessaan sitä varjosti pari seikkaa...

...Ensinnäkin, naapurin rouva, ystävämme, oli sunnuntaina melko vakavassa moottoripyöräonnettomuudessa. Hänellä oli kuitenkin onni matkassa, ja ehkä pari enkeliäkin, sillä hän selvisi (poliisin mukaan kuin ihmeen kaupalla) ranteen murtumisella sekä lukuisilla ruhjeilla ja lihasvenähdyksillä. Naama on suoraan sanoen hakatun näköinen, mutta onneksi ne ovat vain mustelmia ja turvotusta, päässä ei sentään mitään murtunut.
Toiseksi, Peipponen kaatui lähtöämme edellisenä iltana kotona aika pahasti naamalleen. Juoksi väsyneenä olkkarissa ja lensi, vieläpä tutti suussa, suorin teloin eteenpäin, mahalleen ja naamalleen. Verta tuli suusta aika kauhea määrä ja aika kauankin, mutta hampaat ovat onneksi yhä paikoillaan. Teki kyllä pahaa jättää tyttö, kun yläetuhamapaiden takana sekä yllä ien oli vielä ihan verellä ja sininen... Itse Peipponen sanoi kuitenkin jo tuolloin, että enää ei satu suuhun ja sai aamupalankin hyvin syötyä.
Kolmanneksi, jo ennen matkaa oli tiedossa, että 95-vuotias isoäitini (oikeasti isäpuoleni äiti, mutta minulle mummi 5-vuotiaasta saakka) alkoi olla heikkona. Ajomatkamme aikana äidiltäni tuli viesti ...mummista oli soitettu, että lähdön aika oli käsillä.

Teki kuitenkin todella hyvää päästä ihan kaksin pienelle matkalle, nauttia kaupungilla kuljeskelusta, hyvästä ruuasta ja kiireettomyydestä, nukkua hyvät yöunet...

Me siis ajoimme omalla autolla Ranskaan, Obernai-nimiseen pieneen kaupunkiin, Strasbourgin kupeessa.


Ihana idyllinen, siisti, viehättävä kaupunki! Mieheni oli varannut meille huoneen Le Gouverneur-nimisestä hotellista aivan keskustan tuntumassa. Huone oli melko pieni, mutta oikein siisti ja viihtyisä.

Sisäänkäynti huoneeseen

Hotellimme sisäpihalta

Nallet keinutuolissa toivottivat vieraat tervetulleiksi hotellin sisäänkäynnillä.

Suoraan hotelliamme vastapäätä oli ihana sisustuskauppa! Voitte kuvitella, että en sieltä tyhjin käsin päässyt, hih ;) Mutta ostoksistani lisää toisella kertaa. Hotellia vastapäätä oli myös pikkuleipäkauppa. Sieltä kävimme ostamassa herkullisia pieniä suupaloja melkoisen huimaan hintaan... Mutta kerrankos sitä ollaan Ranskassa pikkuleipäkaupassa ;D



Iltapäivämme kului kuin siivillä Obernain katuja kuljeksien, ihastellen ja valokuvaten toinen toistaan hurmaavampia taloja ja kujia. Kävimme myös viinejä maistelemassa ja ostimme kotiinkin tuliaisiksi pari pulloa tilan omaa viinituotantoa.



Eräs hurmaava pieni talo Obernaissa.

Joka puolella mieletöntä kukkaloistoa, huoh.


Viinitilan kulmilla...
Pieni välipala tuoreine leipäpaloineen ja herkullisine juustoineen maistui täydelliseltä pitkän kävelyn päätteeksi.


Obernain Notre Dame


Tämä näky vei sydämeni :)

Illalla kävimme pienessä, viihtyisässä "Winstubessa" syömässä taivaallisen herkullista kalaa...
Seuraavana aamuna maittavan aamiaisen jälkeen kiertelimme vielä vähän Obernain keskustan alueella, jonka jälkeen starttasimme auton kohti Strasbourgia... Parkkia etsiessämme ajoimme kuin sattuman kaupalla erään aukion ohi, jossa oli kirpputori! Aito, pieni, ranskalainen kirpputori! Tein sieltä ihanan löydönkin, mutta siitä ja Strasbourgista lisää ensi kerralla...

Paluupäivämme aamuna, siis eilen, sain viestin Suomesta, että mummi oli nukkunut pois hääpäivämme iltana. Voiko kauniimpaa kuolemaa ollakaan, kuin saada vain nukkua pois, ilman suurta sairautta, ilman koneita ja sairaalan kolkkoutta. Mummin lähimmät, eli hänen kaksi lastaan puolisoineen olivat koko tiistai-iltapäivän hänen luonaan, silittivät tukkaa, pitivät kädestä...seurasivat, kuinka jo syvästi nukkuvan vanhuksen hengitys kävi yhä raskaammaksi ja työläämmäksi. Mummi halusi kai hyvästellä lähimmänsä, mutta lähteä yksin, rauhassa. Tätipuoleni kuiskasi äitinsä korvaan heidän lähtiessään, että anna vain periksi nyt, enää ei tarvitse pinnistellä... Ja vain hetken päästä siitä, kun kaikki olivat lähteneet, nukahti mummi lopulliseen uneensa, pääsi vaarin luokse. 


Olen surullinen, etten koskaan enää näe mummia. Tiesikö hän, että välitin ihan kamalasti, vaikken viime vuosina usein enää päässytkään käymään?! Ymmärsikö enää viime aikoina, keneltä postikortti tai valokuva kuoressa tuli, keneltä äitini lähetti terveisiä...?! 
Olen kuitenkin onnellinen, kun tiedän, että mummi pääsi varmaan aika kivuttomasti pois. Hän sai elää melkein 94-vuotiaaksi omassa kodissaan, viimeiset 1,5 vuotta hyvässä vanhainkodissa, jonne hänen omakin toiveensa oli sitten joskus päästä, kun ei enää kotona pärjää. Viimeisenä syntymäpäivänään, heinäkuussa, mummi vietiin vielä viimeisen kerran omaan kotiin. Olen helpottunut, että mummi on nyt päässyt rauhaan. Sitä hän jo itsekin halusi. Lepää rauhassa, mummi.

Liisa

ps. Olen ihan sanaton edellisen postauksen ihanien viestienne edessä... KIITOS ihan jokaiselle onnentoivotuksistanne ja kauniista sanoistanne!

29 kommenttia:

  1. Otan osaa, surullinen asia.

    Hääpäivämatkanne kuulostaa ihanalta, teillä on ollut mahtava reissu, vaikkakin moni asia on sitä varjostanut. Kiva, että pystyit kuitenkin nauttimaan siitä, pieni irtiotto tekee hyvää.

    Voi hyvin ja jaksamista!

    VastaaPoista
  2. Näinhän ne asiat elämässä menee, onni ja ikävä, ilo ja suru...käsikädessä, istumassa saman tyynyn laidalla.

    Jäin sittne vielä tänne kun näin, että olit postannut!

    Pääasia, että kaikki hyvin ja ihana matka takana ♥
    NYT poistun...☺

    VastaaPoista
  3. Voi, kuinka ne surulliset asiat tuntuvat kasaantuvan!
    Ihania kuvia matkaltanne!=)

    VastaaPoista
  4. Lämmin osanottoni, Liisa.

    Mummosi sai elää ihanan, pitkän elämän ja vielä omassa kodissa pitkään. Muistan, kuinka oma mummoni niinikään nukkui rauhallisesti pois kotonaan, enkä olisi voinut toivoa toisin. Muistopuheessani toivotin hänelle kaikkea hyvää tuonpuoleisessa ja lähetin ukille terveisiä mummon mukana. Muistot elävät ja ne ovat niin tärkeitä auttaessaan meitä jäljellejääneitä jaksamaan ja jatkamaan elämää.

    Kaunista on ollut matkallanne. Ihania kuvia!

    Voimia ja haleja ♥♥

    VastaaPoista
  5. Voi Liisa, iloa ja surua, sitä tämä meidän elomme on. Mummisi sai elää pitkä ja hyvän elämän varmasti ja hänelle kävin aivan samoin, kuin apelleni, joka kuoli 91 kunnioitettavassa iässä omaan sänkyynsä nukkuessaan, se oli kaunis lähtö, ihan kuin mummusi.Lämpöiset halit sulle, minuakin itketti, mutta olenkin tälläinen, sekä ilossa että surussa, silmät kostuu.

    Voi Peippostakin, mutta lapsille sattuu ja tapahtuu, yleensä sitten kuitenkin päästään pelkällä säikähdyksellä. Meillä kaksoset noin kolme vuotiaina vähän tönivät toisiaan ja Mikke tönäisi Markuksen kerrosänkyjen portaisiin, Markukselta irtosi etummainen maitohammas, ihan kokonaan, silloin vähän säikähdin ja pelkäsin miten käy sitten rautahampaiden, nykyään ollaan kyllä jouduttu muutaman kerran käymään hammaslääkärillä sitä uutta hammasta näyttämssä, kun se alkoi mustumaan.Poika on jo 18 vuotta, ja luulen, että jossain vaiheessa hän joutuu ottamaan siihen implantin. Mutta tähän mennessä on vakuutus korvannut ja luultavasti korvaa senkin.Kaikkea sattuu lasten kanssa.

    Aivan ihania kuvia teidän lomalta ja siellä kukat kukkii vielä ihan täysin, huoh..tykkään kovasti noista maisemista.

    Mukavaa viikon vaihdetta sinulle Liisa ja halirutistus<3 minulta.

    VastaaPoista
  6. Voi mummia! ;(
    Mutta hänen matka oli varmasti kaunis! <3

    VastaaPoista
  7. Hej ! Trevligt att er resa blev så fin efter alla olyckor... Din isomummi har det säker bra där hon är nu... Men visst känns det tomt...
    Jag beundra den blomprakt som ännu finns nere i Europa.. Vi kommer att åka till Österrike och vandra nästa vecka så jag hoppas att vädret hålls fint ..
    Ha det bra!
    Kraam
    Sanne

    VastaaPoista
  8. Lämmin osanottoni.

    Ikävää että ihanaa matkaanne varjosti noinkin moni asia :(
    Hienoa että kuitenkin pääsitte ja jaksoitte nauttia kahdenkeskisestä olostanne :) Se kun on monasti sitä harvinaista herkkua :)

    Kiitos kauniista kuvista, ihastelin pitkään kauniita taloja, kukkia, nalleja...olisipa hienoa päästä myös joskus käymään Ranskassa! :)

    Voimia Sinulle ja perheellesi ja pikaista paranemista Peipposelle!

    VastaaPoista
  9. Lämmin surunviestini <3

    Kuolemahan ei ikinä ole mukava asia..mutta niistä minä ainakin otan oppia, minun miehenikin Mummo, eli tyttäremme isomummo eli 96 vuotiaaksi yksin omassa asunnossa, iloisena, pois nukahtaen.. haluan päästä samaan, nauttia elämän jokaisesta päivästä, pitää huolta itsestäni ja lähimmäisistä, olla varovainen liikenteessä ja iloita:)

    Hui, alkoipahan teidän matkanne vastoinkäymisin, mutta onneksi ei vakavemmin.

    Ihania kuvia Ranskasta, sinne minäkin joskus tahtoisin matkustaa <3 odotan innolla lisäkuviasi reissusta! :))

    Mukavaa perjantaita!

    VastaaPoista
  10. Lämmin osanotto <3 <3

    Ihana että mummi sai nukkua pois kotonaan ilman koneita <3

    Mukavan kuuloinen matka kaikesta huolimatta!
    Kahden keskset matkat on meillä tosi harvinaisia!Sain mieheltä synttärilahjaksi Pariisin matkan mutta en tiedä milloin maltan poikaa jättää pitemmäksi aikaa hoitoon!:) Ranska on maa jossa on monta paikkaa joissa tahtoisin käydä!nuo maisemat on ihania!

    Niin kaunis morsian olet edellisessä postauksessa!

    Kovasti jaksamista ja voimia kaikille läheisille <3

    VastaaPoista
  11. Olipa koskettava kertomus. Upean kuuloinen matka ja mahtavan näköisiä kuvia.

    Sain kyyneleet silmiini mummikirjoituksesta. Kirjoitit niin kauniisti. Mummisi eli kuitenkin kunnioitettavan pitkän elämän ja sai lähteä läheistensä läsnäollessa, se toivottavasti lohduttaa vähäsen. Lämmin osanotto.

    VastaaPoista
  12. Osanottoni!
    Yritän täällä piilotella kyyneliäni, niin koskettavasti kerroit mummistasi. Vaikka kuolema aina surullinen asia onkin, on kuitenkin ihanaa, että mummisi sai elää terveenä pitkän elämän ja lähteä rauhassa pois. Oma mummuni kuoli muutama vuosi sitten ja aika nuorena. Hän sairasti parantumatonta syöpää ja poismeno ei tapahtunut noin "seesteisesti". Ikinä hän ei kuitenkaan osaansa surkutellut tai kipujaan valitellut, vaikka kivut varmasti olivatkin suuret. On ihanaa kuitenkin, että kauniit muistot säilyy mielissä ja niiden ajattelu lämmittää. Isovanhemmat ovat yksi elämän suurista rikkauksista!

    Onneksi noista muistakin onnettomuuksista selvittiin, eikä pahempia päässyt tapahtumaan, eli kyllä niitä enkeleitä täällä selvästi on vaikka ei niitä näekään :)

    Ihanalta näyttää ja kuulostaa tuo teidän matka. Kiva kun olette saaneet rentoutua ja nauttia toisistanne. Odottelen täällä innolla lisäkuvia :)

    VastaaPoista
  13. Voi, miten kauniisti kirjoitit mummisi kuolemasta. Ihan tuli vedet silmiin. Otan osaa suruusi.

    Onneksi matkanne oli onnistunut, kauniita kuvia.

    VastaaPoista
  14. Lämmin osanottoni Liisa ♥
    Ihan liikutuin minäkin täällä, niin kauniisti kirjoitit mummistasi. Kauniilla tavalla hän sai kyllä lähteäkin.

    Sattuipas teidän lähtönne edelle vastonkäymisiä.
    Onneksi kahdenkeskinen matkanne oli kuitenkin ihana ja takuulla ikimuistoinen!

    Kiva kun postailet näitä matkakertomuksia sieltäpäin!
    Olisi kiva joskus kuulla mitä kaikkea kivaa nähtävää teidän lähialueillanne on.

    Meillä ovat taas nostaneet päätään suunnitelmat tulla visiitille sinne Saksaan, jossa mieheni molemmat tädit asuvat, toinen Frankfurtissa ja toinen Stuttgartissa.
    Emme ole vielä koskaan päässeet reissuillamme sinne päin. ;) Haluaisin nimeomaan myös yhdistää siellä vierailuun kaikkea paikallista nähtävää! :)

    Iloa viikonloppuunne!

    VastaaPoista
  15. Vetistelen täällä töissä, kun luen juttuasi. Muut varmaan ihmettelevät, että mikähän tuota taas vaivaa... kaunis kirjoitus. Lämmin osanottoni <3

    Ihanan idyllisiä ja kauniita kuvia matkaltanne.

    VastaaPoista
  16. Lämmin osanottoni ja halaus Liisa <3 Kirjoitit todella kauniisti. Onneksi on olemassa kaikki kauniit ja lämpimät muistot, niitä ei voi kukaan eikä mikään viedä pois.

    Monta ikävää juttua varjosti reissuanne, mutta onneksi pystyit siltikin nauttimaan. Niin idyllisiä kuvia olet napsinut, että ei tosiaan jää epäilystä siitä, etteikö paikka olisi ollut aivan ihana. Mukavaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
  17. Nämä ovat sellaisia hetkeä, jolloin ei oikein tiedä mitä sanoa... Jos olisit täällä, antaisin sinulle suuren halauksen♥! Otan osaa suureen suruunne.
    Kävin itsekkin mummuni (minulle mamma) haudalla eilen, ja mietin, kuinka mamma tuntuu vieläkin olevan joskus niin lähellä. Ja kun luin tuota sinun niin herkkää testiäsi ja näin kuvasi, purskahdin itkuun. Tuo kuva mummustasi muistuttaa mammaa niin paljon. Itse uskon, että kyllä he ovat läsnä -poismenon jälkeenkin. Ja uskon, että mummusi tietää sinun välittäneen ja on varmasti ymmärtänyt, ettet ole päässyt usein käymään, koska asut niin kaukana.
    Elämässä on "kummallisia" asioita, syntymä ja kuolema on niistä ehkä ne suurimmat. Itse olen ollut raskaana jokaikinen kerta, kun joku läheinen on kuollut. Alexin aikaa Mikin isä kuoli. Äitini sanoi, että yksi lähtee, niin toinen tulee.
    Oikein paljon voimia sinulle ja tottakai vanhemmillesikin.

    Toivottavsti kuitenkin pystyitte nauttimaan jonkin verran lomastanne, vaikka noinkin moni asia varjosti matkaanne. Talot ja kukkaloisto ovat aivan ihania:) Ja toivottavasti Peipponen (ja tottakai naapurinne) voi jo paremmin. Lapsilla onneksi haavat paranevat nopeasti.

    Halauksen kera toivottelen teille hyvää viikonloppua♥

    VastaaPoista
  18. <3 halauksia sinne. <3 onneksi teillä oli ihana loma. Mikä tuo kuvan karuselli on? Aivan ihana!

    VastaaPoista
  19. Ihan eka, voimia koko perheelle.
    Toka, kuten jo s.posteissa hehkutin, ihan äly hyvä säkä sen huonekalun kanssa. Asiat järjestyy, kuten sanoin.

    Sit kolmas, ah voih ja oih. Ihania kuvia, ihana tunnelma, upea matkakohde. Miehesi valitsi hyvin ja upea juttu, että osaa hoitaa parisuhdetta. Monetkaan miehet ei siihen kykene.

    Mukavaa viikonloppua ja nyt odottelen niitä löytöjä reissusta (pian pian, jotta voi taas sanoa ah voih ja oih :)

    VastaaPoista
  20. Oikein hellä osanotto suureen suruusi Liisa<3 Ei voi lähdön hetki kauniimpa ollakaan kuin rauhassa nukahtaa ikiuneen pitkän elämän päätteeksi. Mutta toki läheisten suru on suuri joka tapauksessa.

    Matkanne kuulosti ja näytti aivan ihanalta! Miten valloittavia rakennuksia ja pieniä putiikkeja, oih<3

    Helliä halauksia!!<3<3

    VastaaPoista
  21. No voih...ihan kyynelsilmin luin surulliset uutisesi, mutta ihanan pitkän elämän mummisi sai elää, ja tuollainen lähtö on varmasti paras mahdollinen. Osanottoni :(

    Ihanaa, kun kuitenkin pääsitte reissuun, ja saitte nauttia hääpäivästänne kaksin <3 Mielettömän upeita piparkakkutaloja, ja ilmakin näytti suosivan :)

    Halauksia sinne, ja terveiset Peipposelle, joka on toivottavasti selvinnyt ilmalennostaan ;)

    VastaaPoista
  22. Elämä osoittaa erikoisella tavallaan aina elon eri puolet...onni ja suru samalla hetkellä. Kaunis oli mummisi lähtö ja elämä. Mitä muuta voisi ihminen elämältään toivoa kuin yhtä pitkää ja upeaa matkaa kuin mummillasi.

    Onnea vielä hääpäivästä, ihania kuvia matkalta ja teidän hääpäivästä. Olit kaunis morsian ja edelleen upea vaimo.

    Peipposelle parannussuukko Suomesta :)

    VastaaPoista
  23. Lämmin osanotto suruusi! Olen varma että mummisi tiesi että välitit hänestä niin paljon. Kyllä sen sydämessään tietää.

    Voi miten kaunis kaupunki Obernai onkaan. Ihan uskomattoman kaunis. Ihania kuvia olet ottanut sieltä. Tuollaiseen paikkaan haluaisin joskus päästä käymään. On kuin satukirjasta.

    Halaus sinulle

    VastaaPoista
  24. Lämmin osanotto suruunne.Ihan tuli minullakin vedet silmiin,niin kauniisti kirjoitit asiasta.Pitkän elämän sai mummi elää.Ja on nyt rauhassa.


    Kauniita kuvia Ranskan maalta.Niin ihanan idyllistä=)

    VastaaPoista
  25. Minä purskahdin itkuun täällä,kun luin kaunista kirjoitusta mummistasi..kuolema on jotenkin niin lopullinen asia...kun vielä tahtoisi saada sanoa toiselle,kuinka tärkeä hän on.Onneksi mummisi sai elää pitkän elämän,ja rauhallisesti loppuun saakka.Toivon teille koko perheelle voimia oikein paljon sinne!!!
    Peippos-parka...no,onneksi ei mennyt etuhampaat.Minun poikani kaatui pahasti 3 vuotta sitten pyörällä kovassa vauhdissa,ja molemmat kauniit etuhampaat katkesivat,ja huuli halkesi pahasti...nyt mennään sitten muovi kuorilla,ja kun tuosta vanhenee,niin saa posliini hampaat.Kyllä elämässä sattuu kaikenlaista kauheaa,mutta onneksi on ainakin välillä enkeleitä matkassa,ja selviää pelkällä säikähdyksellä.
    Kamala myöskin se motskari onnettomuus..siinäkin enkelit asialla.Minä kaaduin prätkällä vuosi sitten,vain ranne ja polvi menivät,oli hyvä tuuri.Nyt kun mieheni on siellä prätkäreissullansa,niin odotan joka ilta hänen soittoaan,jotta tiedän kaiken olevan hyvin...

    Ihanassa paikassa lomailitte,huoh.Toivottavasti matka oli ikimuistoinen,ja miehesi helli sinua oikein kunnolla,olet sen ansainnut..

    Rakkain hali terkuin,Marika

    VastaaPoista
  26. Otan osaa suruusi.
    Kun ihminen menee pois,
    muistot ja rakkaus hänesta jää,
    ja näin rakas ihminen jää meihin elämään, ikuisesti.
    Sinulle on jotain blogissani.

    VastaaPoista
  27. Hei Liisa!
    Yhdyn suuresti edellisiin kauniisiin osanottoihin empaattisilta ihmisiltä! Itsekin mummejani ikävöin näin 5 ja 10 vuotta heidän poismenonsa jälkeen. Kävin lukemassa upeita postauksiasi jälleen ja kiitän kun jaksat meille muille kommentoida niin uskollisesti, kiitos Liisa! Terveisiä Peipposelle, mummille ja miehellesi täältä pohjoisesta Sisustajantaivaasta! Terkuin, PIA

    VastaaPoista
  28. Lämmin osanotto<3

    Matkan kuvat aivan ihania! Olispa ihana olla tuolla:-))


    Mukavaa sunnuntaita<3

    VastaaPoista
  29. Lämmin osanotto myös täältä. <3

    Kun jaksat, niin blogissani on sulle haaste. :)

    VastaaPoista