perjantai 8. kesäkuuta 2012

Pohdiskeluja ompelusten ohessa

Tulin vähän aikaa sitten iltavuorosta tyhjään kotiin. Mies on vielä töissä, Peipponen on anopin luona yökylässä, samoin Usva-neiti. Vaihdoin mukavempaa päälle, pesin meikit pois ja söin iltapalaa. Sitten kävin läpi eilen näpsimäni kuvat ja löytyihän sieltä jotain, joten ajattelin laittaa pienen postauksen :)

Jo jokin aika sitten vähensin vähän rompetta keittiön ikkunalta, siis siitä tiskialtaan yllä olevalta. Munat muuttivat lasipurkista koriin jne. Meillä ei kyllä ihanat maalaismunat kauaa korissa mätäne, tykätään kaikki syödä kaniksia :) Jauhoastiassa kasvaa timjam.
Kuvien laatu on mitä on, kun otin päivänvalossa ikkunaa vasten...



Eilen tein kunnollisen viikkosiivouksen, lattioiden moppauksine päivineen. Iltapäivällä sitten, kun koti oli puhdas, keksin ruveta ompelemaan Peipposen kirja-/ leluhyllyyn verhoa. Sellainen oli ollut jo jonkin aikaa mietinnässä. Mun ompelukonehan on rikki, joten piti saada jotain puolivalmista, ettei mene ihan koko ikä ja terveys... Löysin kaapista Ikean valmisverhon, valkoista tanakkaa puuvillaa. Leikkasin ylimääräisen kaistaleen pituudesta pois ja aloin ompelemaan. Peipponen toimi tietenkin taas nuppineulavastaavana.



Lopuksi silitin aikanaan Ikean valmisverhojen mukana tulleilla liimanauhoilla verhoon koristeeksi pitsin. Tuo kyllä täytynee joskus ommella käsin tai (uudella) koneella paremmin kiinni.


Siinä ommellessani ja Peipposen lajitellessa nuppineuloja meidän keskustelut ajautuivat vähän henkeviin aiheisiin. Isänihän oli vaatturi, käytän ommellessani hänen vanhaa käsivarteen kiinnitettävää neulatyynyä. Yksi tytön tekemä toteamus johti toiseen ja päädyimme juttelemaan isästäni, jonka Peipponen tuntee nimellä Ukki-enkeli. Jossain vaiheessa, verhonkin jo valmistuttua, aihe vaihtui taivaassa asumisesta ja suojelusenkeleistä toiseen ja illemmalla sitten syödessämme Peipponen yhtäkkiä sanoi: "Äiti, jos meillä olisi siivet, voisimme hakea Ukki-enkelin takaisin taivaasta." Yritin siihen vastata jotain, että: "Kulta, ei sieltä taivaasta voi tulla takaisin... Mutta jos meillä olisi siivet, voisimme varmaan käydä katsomassa Ukkia taivaassa... Mutta Ukilla on siellä oikein hyvä olla ja se katselee sieltä meitä joka päivä..." Hetken mietittyään Peipponen jatkoi: "Äiti, nyt minä keksin! Perhoset voisi hakea Ukki-enkelin takaisin taivaasta! Hmmm... Äiti, voivatko ne perhoset lentää niin korkealle?"
...Lopulta sovimme, että ensi kerralla, kun näemme perhosia ulkona, pyydämme niitä lähettämään oikein paljon rakkaita terveisiä Ukki-enkelille ;)
Tänä aamuna tyttö vielä kysyi, että missä se Ukki-enkeli oikein on... Kun vastasin, että taivaassa, sanoi tyttö, että: "Niin, se asuu siellä. Eikä se voi tulla pois sieltä. Se Ukki-enkeli on sinun isi, se on minun ukki ja minun oma suojelusenkeli." Huoh. Mahtaa nuo olla vaikeita asioita parivuotiaan käsittää, mutta nyt musta tuntuu, että asiat loksahtivat lopulta paikoilleen pienen tyttösen mielessä :)

Verhon myötä leikkinurkkauksen ilme rauhottui kummasti :)


Tämä meidän pieni pohdiskelija leikkii nukke- ym. leikkejen ohella mielellään myös legoilla. Mutta hirmusen vaikea hänestä on tällä hetkellä kuvia saada. Kun otan kameran esiin ja pyydän katsomaan, saan vastaukseksi tiukan "ein". Leikkasin muuten tytön tukkaa tasaisemmaksi toissailtana. Nyt se vaikuttaa paljon paksummalta ja muutenkin kivemmalta (lue: siistimmältä) aukipidettäessä. Takaa hiukset ovat neidillä vielä viitisen senttiä pidemmät kuin sivuilta.


Jokin aika sitten muutin Peipposen huoneessa majailleen tuolin röyhelötyynyineen tuulikaapin nurkkaan. Näyttää ihan kivalta siinä, varsinkin, kun nyt kesäaikaan on tuo tuulikaapin ovikin lähes aina auki eteiseen. Siellä somassa rivissä tytön crocksit, sandaalit, kesälenkkarit, tennarit jne. Ja ankkanaulakot tursuavat takkeja ja huppareita ;)


Huomenna vielä iltavuoro, sitten ihana 6 päivän vapaa! Olen vähän vilustunut, ei mitään pahaa flunssaa, mutta ei ihan normiolokaan. Josko se tästä, kun saan nyt ainakin nukkua kunnon yöunet! Mies on täpinöissään futiksen alkamisesta, minä siitä, että meidän yhteinen kevennysprojekti tuottaa hedelmää, vaaka näyttää molemmilla jo kilon vähemmän noin viikon kevyemmän linjan tuloksena! Syömme kaikkea kohtuudella, mutta vähemmän herkkuja ja pienempiä annoksia.
Loma saa lähestyä... :)

Ennen kuin lähden kermakakkusänkyyn vällyjen väliin, toivotan vielä ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille tänne kurkistaville!

Terkuin Liisa

12 kommenttia:

  1. Täällä blogissasi on aina niin ihania postauksia ja tunnelma!
    Keskustelusi Peipposen kanssa Ukki-enkelistä oli niin kaunis ja koskettava.
    Ihana koti teillä!
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Ihania pohdintoja Peipposella.♥
    Leikkinurkkauksesta tuli tosi kaunis, eikä tarvitse lelujen aina olla ihan vipanpäälle rivissä...:)

    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  3. voi mikä pohdita suojelusenkeleistä, ja perhosista, ja kaikki. voi pikkuista!
    ja vau tuota kevennystä! mä en saa aikaiseksi...

    VastaaPoista
  4. Lapsillakin on sellaista viisautta mitä ei aina huomatakaan ja ihana kun ovat niin avoimia ja rehellisiä ja niin pitää myös aikuisten lasten kanssa olla, tietenkin ikään sopeutettuna.
    Mun kevennys ei vaan suju ! ja harmittaa ihan vietävästi oma saamattomuus!
    Mie lähen nyt iltavuoroon ja huomenna aamuun, joten hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
  5. Voi noita pienten ihmisten pohdintoja, kyllä niitä saa aina harkiten käydä läpi. Voi kun nauttiakin tuollaisista yksinäisistä illoista vain itsensä kanssa, niitä on itsellä äärimmäisen harvoin.

    Kuvat taas ihastuttavia ja tuo kevennys saa omatunnon kolkuttamaan täällä TOSI lujaa. Miks mä en saa itseäni niskasta kiinni :/! Onnittelee teiltä lämmöllä ja kun vielä yhdessä tsemppaatte, ihanaa!

    VastaaPoista
  6. Koskettavia asioita pikkuinen on pohtinut. Ei ihan helppo aihe, mutta terveiset taitavat mennä perille perhosten kautta =D

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Nuo on vaikeita asioita lapsen käsitellä:( Ja miksei sinne tosiaan voisi perhonen mennä... :)
    Peipposella on hiukset kasvaneet tosi paljon. Se on jo niin ison tytön näköinen :)

    Hieno saavutus kevennysviikolta!!
    Mitenkähän minä saisin tuon Mikin kevennyskuurille?? Painoa on tullut sille yli sallitun:( Ei ollenkaan kiva, kun sillä on verenpaineetkin koholla. Arka asia ottaa puheeksi...

    Oikein hyvää viikonloppua teille ♥

    VastaaPoista
  8. Yks parhaita puolia äitiydessä on mun mielestä ihanat keskustelut lapsosen kanssa♥
    Mä luulen että meille aikuisille nuo "vakavista asioista" keskustelemiset ja esimerkiksi kuolemasta puhuminen on hankalampaa kuin lapsille,lasta kun ei haluaisi hämmentää eikä pelotella mutta totta kuitenkin pitäisi puhua...Meillä ainakin on monta kertaa käynyt niin että olen tytölle selittänyt jotain itse hankalaksi kokemaani asiaa ulkoisesti tyynenä mutta sisäisesti kiemurrellen ja tyttö suhtautuu asiaan suurinpiirtein että aha,okei ja jatkaa muita puuhiaan;)
    Kaunis ajatus tuo että perhoset vie ukille terveisiä,ja mistäs sen tietää vaikka veisivätkin,kaikki on mahdollista:)
    Olipahan muuten ihana kermakakkupetaus tuolla edellisessä,(yritin sitä kommentoida mutta erroria heitti)tosi kaunis makkari ja levollinen tunnelma,nuo pellavaiset vuodevaatteet on ihania mutta valitettavan kalliita,terkuin nimimerkki muutaman kerran sormensa siirrä ostoskoriin painikkeelta pois siirtänyt;)

    VastaaPoista
  9. Oi miten kauniisti Peipponen yön nukuttuaan järjesteli asiat mielessään ja sai niille rauhallisen lopputuloksen! <3 Hyvää alkavaa viikkoa sinne muille maille!

    VastaaPoista
  10. Ihanat herkät keskustelut äidillä ja tyttärellä:) Omat lapseni ovat jo isompia, mutta olemme saaneet säilytettyä nuo tärkeät yhteiset keskusteluhetkemme:) Nautin niistä täydestä sydämestä♥
    Haleja ja kesäisen viikon toivotuksia sinulle♥

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus ! Iloja ja aurinkoa viikkoosi ♥

    VastaaPoista