Koira ja apinamies

Sunnuntaina mun teki mieli ommella. Selailtiin Peipposen kanssa Tildan kirjaa, jonka sain jo vuosi sitten ystävältä lahjaksi. Usein olen haaveillen katsellut tuon kirjan ompeluksia, mutten ole koskaan vielä ryhtynyt toimeen... Mulla kun ei maltti saati taidot riitä mihinkään kovin monimutkaisiin hommeleihin..tai noh, lähinnä kai just se maltti ;)

Nyt valkkasimme Peipposen kanssa yhdessä projektin. Ja vielä samana iltana Koira syntyi. 

Sanottakoon tähän väliin, että kirjasta lähinnä piirsin kaavat ja otin mallia naaman teossa... Sen sijaan itse ohjeiden lukeminen jäi kovin lyhyeen... Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjan koira on tusinakoira, Peipposen Koiralla luonnetta, se on persoona ;)

Pieni apuri valvoi ompelun edistymistä tarkasti :)

Huomaa kolmas käsi ;)

Myös miehelleni kuuluu iso kiitos. Hän nimittäin reippaasti käänsi Koiran ruumiinosia oikein päin ja auttoi myös täyttämään osat :) Ja kääntäminen ei todellakaan ollut ihan helppoa, niin kaposet tuli mm. Koiran kätösistä. Puhumattakaan raoista, jotka Rouva Pääompelija jätti kääntämiseen ja osien täyttämiseen...

Kankaanksi valitsin vanhan, vaalean pellavalakanan.

Tässä vielä ilman sydäntä.

Silmät ja suun ompelin mustalla langalla, nenän vaaleanpunaisella villalangalla.

Sydän vaaleanpunaista pellavaa ja kaulahuivi vaaleanpunaista villalankaa.

Koira tuli heti loistavasti toimeen Pupujen kanssa ja myös Peipponen sulki sen sydämeensä oitis. Koira sai kulkea eilenkin koko päivän mukanamme :) Hän muistaa myös mainostaa ihmisille, että: "Äiti ompeli Koiran!" Noh, niin kauan, kun hän ei anna kenenkään ottaa saumoja sun muita lähempään tarkkailuun niin hyvä on. Ihan pientä ylpeytttä tunnen kyllä jossain sydämen sopukoissa :) 

Ihan vähän tunsin muuten myös ylpeyttä miestäni kohtaan sunnuntaina, kun hän kiipesi puuhun hakemaan tytölle omenan nälän yllättäessä ulkoilureissulla :) 

Jostain kumman syystä päässäni alkaa nämä kuvat nähdessäni soida "kanna minut metsään apinamies...".

Äidille kans!?

Että tämmöstä tällä kertaa.

Huomenna alkaa viiden (!!!!) päivän työputki, huoh. Nyt jo ahdistaa. Mutta kaipa se sekin jotenkin ohi suhahtaa, kunhan vauhtiin pääsee ;)

Mukavaa viikon jatkoa teillekin kaikille ja jos ei musta kuulu, niin oon sorvin ääressä!

Niin ja kiitos vielä ihanaisista viesteistänne edellisiin ja tervetuloa jälleen uudet lukijat, mukavaa, kun ootte löytäneet tienne "meille"! Sitä kautta oon itsekin löytänyt taas pari kivaa uutta blogia, kandee kurkkia tuota blogilistaani ja käydä tutustumassa ;)

Tiistaiterkuin, Liisa

Koti on siellä, missä sydän on

Tulin vain kertomaan, että olen asunut tänään päivälleen 7 vuotta Saksassa. Alku ei ollut helppo, meni lähes pari vuotta, että kotiuduin. Voin vain kiittää ihanaa miestäni (syytä, jonka vuoksi tänne muutin), että olen täällä vieläkin, heh ;D Ilman hänen verratonta ja järkkymätöntä tukeaan olisin alussa antanut periksi.. Tänään KOTINI on täällä.

Rakas ystäväni, joka oli kaasonani häissämme, ja jonka kaasona sain itse olla, juhlii miehensä kanssa tänään 6. hääpäiväänsä :) Onnea rakkaat!

Näissä fiiliksissä väkersin äsken äkki-inspiksen puraisemana rautahenkarista sydänkranssin.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille tänne kurkistaville, kiitos viesteistänne edelliseen ja tervetuloa uusille lukijoille!

Onnellisin, ja vähän haikeinkin terveisin Liisa

Piironki ja kesäisten vapaapäivien kuulumiset

Niin ne vaan 5 yhteistä vapaapäivää alkavat olla ohi. Mutta olo on kuin lomalla olisi ollut :)

Olemme todella nauttineet kotoilusta, ulkoilusta, hyvästä ruuasta (ulkosalla), auringosta, tuunailusta...

Toki on välissä tehty jotain kotitöitäkin, pesastu koneellinen pyykkiä ja imuroitu, mutta ilman stressiä, ilman aikatauluja, ilman pakko-tunnetta. Miehellä alkaa huomenna taas työputki, mulla on vielä 4 vapaapäivää jäljellä. Silti on itselläkin paluu arkeen -olo.

Tuunailusta puheenollen... Nyt se on tehty! Tämä meidän ikuisuusprojekti, piironki, on nyt valmis! 

Saimme piirongin appiukkoni vaimokkeelta n. 2,5 vuotta sitten. Se on hänen isoisänsä vanha. Sen puunväri ei koskaan oikein iskenyt meihin, oli sellaista outoa viiruista, ja siis jopa mieheni tuumasi, että näyttäis varmaan maalattuna paremmalta. Silti kesti näin kauan, että ryhdyttiin tuumasta toimeen...

Ensin poistettiin lukot ja kahvat...

Ja sitten hiottiin... Mies koneella isommat pinnat, minä hiekkapaperilla hienosäätöä.

Tässä yksi laatikoista kertaalleen maalattuna. Kolme kerrosta piti laittaa, että näytti hyvältä.

Huoh. Vitsi, että tykkään! Ja niin tykkää mieskin :)

Meidänhän piti tiistai-iltapäivänä ajella järven rannalle. Eväät, pyyhkeet, rantalelut sun muut oli pakattuna, lähdimme viemään koiraa anoppilaan hoitoon, postin kautta. Pikaisesti juotiin sitten vielä kaffet anopin luona, kun tajusin, että olin unohtanut puhelimeni postiin... Ei muuta kuin takaisin siinä toivossa, että joku rehellinen olisi sen huomannut. Puhelin löytyi, huh, mutta sen verran tuossa meni aikaa hukkaan (ja oltiin taas ns. väärällä suunnalla), että ei kannattanut enää järvelle lähteä ajamaan, vaan ajeltiin vähän lähemmän ulkoilmauimalaan (Freibad). Niitähän täällä Saksassa on melkein joka kylässä ;)

Me emme varsinaisesti ole niiden suurkuluttajia, mieluummin ajamme järvelle uimaan tai nautimme auringosta ihan omalla terassilla. Mutta vaihtelun vuoksi oli kiva iltapäivä tuollakin :)

Tämä pikku uimari (alla olevassa kuvassa omalla terassilla, omassa pikku altaassaan :) on muuten nyt ollut viikon päivät kuiva! Siis ilman vaippoja :) Yöksi puetaan vielä, vaikka esim. tänäkin aamuna oli kuiva vaippa, mutta muuten on päivät, päiväunineen päivineen ilman vaippoja! Toki sillon tällön sattuu vielä vahinko, kun tyttö ei malta lopettaa leikkejään ajoissa ja matkalla potalle hätä käykin liian kovaksi, mutta hienosti jo itse kipittää potalle oli hätä iso tai pieni ;) Ja mikäs sen parempi ollut nyt opetellessa, kun on ollut niin upeat ilmat. Asteita ollut joka päivä 30-35 varjossa!

Keskiviikkona kävi eräs ystäväni kyläilemässä. Tietenkin katettiin syömingit terassille :)

Tuoretta leipää, fetaa, hedelmiä...

Susannelta nappasin idean laittaa pelargonian kukkasia maljaan. Niin kauniin yksinkertaista :)

Tänään kävivät anoppini ja mieheni isoäiti vaihteeksi meillä päin kahvittelemassa. 

Olen päättänyt päästä asenneongelmastani leipomuksiani kohtaan ja ottanut härkää sarvista ;) Tänään tein Myyrän kolo -kakun tai mikä lie onkaan suomennettuna... (No, tiedättehän ne multakasat, joita myyrät saavat pihamaalla aikaiseksi??) 

Olen hyväksynyt sen tosiasian, ettei mun leipomuksistani tule varmaan koskaan mitään taideteoksia, mutta niin kauan, kun nen maistuvat ja pysyvät suuhun asti joten kuten kasassa, olen tyytyväinen. Ja ehkäpä tässäkin asiassa harjoitus voi tehdä mestarin ;D

Tänään nautiskeltiin kahvit kirppariposliineista :)

Tänä iltana korjasin luvatun myrskyn alta kaikki tekstiilit sisälle, kynttilätkin saivat jäädä sisätiloihin. Kukkia kokosin katoksen alle suojaan. Tähän mennessä on vain käynyt ihana viilentävä tuuli, olemme avanneet makkareissakin ikkunat sepposen selälleen saadaksemme hieman mielyttävämmän lämpötilan yöksi. Vielä ei ole meillä pisaraakaan satanut...ihan hyvin oltaisiin voitu tänäänkin syödä iltaruoka ulkona. Mutta kun oli annettu oikein myrskyvaroituksia uutisissa...

Nyt lähden vielä vähän teidän kuulumisianne kurkkimaan, onkin jäänyt bloggailut tosi vähälle tällä viikolla, en ole raaskinut koneella istua iltaisin, kun on kerrankin ollut miehen kanssa yhteistä aikaa...

Kiitos teille kaikille vierailuistanne ja viesteistänne, joita on aina ihana lukea :)

Mukavaa viikonloppua!

Terkuin Liisa

Aamu- ja iltatunnelmia

Ihan ensiksi, KIITOS kaikista vieteistä edelliseen Peipposen huoneen postaukseen ja ANTEEKSI, etten ole ehtinyt viesteihinne kommentoimaan! Niitä on ollut tosi ihana lukea :) Viikonloppu meni töissä, tyttö oli lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan anoppini luona hoidossa, koska miehelläkin oli pitkät iltavuorot viikonlopun yli. Siitä hyvästä saamme nyt nauttia koko perheen kesken yhteisestä vapaasta 5 päivää ja minä sen jälkeen vielä muutaman lisää, kun mies jo joutuu ensi viikonloppunakin töihin. Ja mikä sen parempi nauttiakaan, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja asteita pukkaa kolmeakymmentä ja ylikin..huh! Mutta en valita, vaan istun nytkin terassilla bloggailemassa :)

Perajantai-iltana tein äidiltäni saamaa reseptiä apuna käyttäen, pikkuisen muunnellen, kurpitsa-appelssiinimarmeladia. Siitä tuli tosi hyvää! Vein naapuriinkin heti purkillisen :)

Herkkua tuoreen leivän päällä aamukahvitellessa...

Marmeladin resepti:

n.500g Hokaido-kurpitsaa kuorittuna ja paloiteltuna
2 appelsiinia
1 sitruuna
joko 1 rl raastettua tuoretta inkivääriä tai oman maun maun mukaan jauhettua purkista
n. 500g hillosokeria (äitini laittaa 330g suomalaista..)

Keitin kurpitsat pienessä määrässä vettä melko pehmeiksi ja raastoin samaan aikaan sitrushedelmien kuoret ja paloittelin hedelmät. Kadoin sitten enimmän keitinveden pois ja lisäsin joukkoon sitrushedelmät sekä niiden kuoriraasteen ja inkiväärijauheen ja keitin vielä hetken. Sitten soseutin sauvasekoittimella koko "sopan" ja lisäsin joukkoon hillosokerin. Saksasta saataavaa 1/2 hillosokeria (500g paketti) kuuluu siis laittaa 1kg hedelmiä tai marjoja, minun kurpitsat ja sitrushedelmät kuoriraasteineen oli yhteensä 1,1kg. Hillosokeria kuuluu keittää kunnolla kiehuen 4 minuuttia. Äitini ohjeen mukaan keitetään 10 minuuttia, mutta luulen, että te siellä Suomessa tiedätte itse miten sen teidän hillosokerin kanssa tulee toimia :) Mulla ei ole siitä kokemusta...
Sitten vain kuumiin lasipurkkeihin valmis kiehuva hillo, purkit kunnolla kiinni ja  annetaan jäähtyä kunnolla :)

Muistatteko, kun kerroin alemukeista, jotka nappasin jokin aika sitten mukaan yhdestä kaupasta... Sillon en vielä laittanut kuvaa niistä, kun olivat ehtineet livahtaa tiskikoneeseen ;) Olivat siis tosi edulliset, eikä mitään merkkiä, kelpaavat mulle GG-korvikkeina, hih ;)  Ja ovat juuri sopivan kokoiset meidän Senseo-keittimen valuttamalle määrälle!

Tämän meidän "takakesän" myötä ovat myös illat olleet tosi pitkään ihanan lämpimiä. On voinut istua terassilla nauttimassa pimeistä loppukesän illoista kynttilänvalossa... Nämä kuvat ovat jo muutaman päivän takaa, sillon polttelin sisälläkin jo tuikkuja iltasella. Nyt on liian kuumaa, että voisi sytytellä kynttilöitä sisällä...illallakin!

Vapaapäivinä aiomme olla ulkona niin paljon kuin mahdollista! Peipposelle laitamme pienen pulikointialtaan omalle terassille, kunhan tyttö herää päikkäreiltä. Miehen kanssa ohjelmassa tällä viikolla sen yhden ikuisuusprojektin, eli olkkarin tumman lipaston hiomista ja maalaamista... Siitä lisää, kunhan on jotain mitä kertoa, heh ;D

Huomenna ajattelimme ajella Ulmin seudulle järven rannalle eväiden ja uimalelujen kanssa :) Ovat nimittäin lupailleet jopa 35 astetta! Että nyt tarkenee meilläkin!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille tänne kurkistaville ja voikaa hyvin! Nyt lähden teille päin kyläilemään :)

Helleterkuin Liisa