Sairastelua, tehtailua ja tauluja...

Jotenkin ei nyt ota flunssa talttuakseen meillä. Omani oli välistä parempi, mutta eihän se töissä käymällä parane. Ainakaan meikäläisen ammatissa... Päivä päivältä paheni, yöt on mennyt yskien, eilen illalla alkoi töissä ääni pätkiä ja yskä sen kun paheni. Tänä aamuna soitin sitten töihin ja menin lääkäriin. Oli nimittäin taas niin tukkoinen olo ja lämpöäkin kaupan päälle. Antibioottikuurin sain ja perjantaihin asti saikkua. Nyt sitten kotoillaan...taas.

On ollut vähän turhautunut olo viime aikoina. Ensin sairaalareissu leikkauksineen ja saikkuineen. Ei voinut moneen viikkoon touhuta normaalisti. Ja siis tarkoitan nyt ihan siivoiluita yms. Heti perään iski tämä flunssa päälle ja olin kyllä päättänyt sinnitellä töissä, mutta nyt sitten ei vaan enää voinut. Neljä päivää kuitenkin sinnittelin. Jotenkin vaan kurjaa olla koko ajan puolikuntonen. Ja huonoa omaatuntoa pukkaa sairaslomien takia. Mutta eihän sille mitään voi. Terveys on kuitenkin tärkein. Ja mun työssäni on valitettavasti niin, että vähänkin kipeänä kunto pahenee selkeästi töissä työolosuhteiden takia, eikä flunssasena ole ihan turvallistakaan... Ei pitäis valittaa, kun asiat kuitenkin muuten on hyvin. Ja perusterveys on kunnossa. Asiat voisi olla paljon kurjemminkin...

Viime viikolla täällä tehtailtiin mm. hiiriä ja taloja ;) Hiirten kaavat tein omasta päästä, vapaalla kädellä. Ompelin muuten vaaleasta pellavasta, mutta korvien sisustat vaaleanpunaisesta pellavasta. Hännät on vaaleanpunaista villalankaa.

Keskiviikkona on yksi kaveri tulossa Peipposen ikäisen tyttönsä kanssa meille leikkimään ja kahvittelemaan ja tälle Lilly-tyttöselle tämän ekan hiiren lahjoitamme :) Heilläkin on tämä flunssa ollut pahasti päällä, joten toivotaan nyt, että onnistuu treffit ylipäätään...

Tältä kaverilta puuttuu vielä jalat, tai ne on kyllä jo olemassa, mutta pitäisi saada ommeltua kiinni. Peipposen piti kuitenkin saada uusi kaveri heti "käyttöön" ja sen neiti kelpuuttikin heti unikaverikseen. Uniseurana ovat vain harvat ja valitut meillä ;) Ainoastaan jo aiemmin ompelemani Koira, tämä Hiiri ja jo vauvasta asti joka paikkaan seurannut "Mausi" (trikookankainen riepu, jolla on hiiren pää) nukkuvat Peipposen kanssa.  Muut pehmot lentävät sängystä iltasella.

Koira ja Hiiri

Yhteen hiirulaiseen on vielä osat olemassa. Pitää enää vain kuroa kasaan. Tästä tulevasta otuksesta itseasiassa lähti koko hiiritehtailu liikkeelle. Siskoni tulee parin viikon päästä tyttönsä kanssa meille kyläilemään ja siskontytölle on ollut suunnitteilla pehmon teko. Huom sisko! Älä kerro tai näytä näitä kuvia H:lle, ettei mene ylläri pilalle ;) !

Hiiritehdas

Olkkarissa meillä seisoo tällä hetkellä tämmöinen rakennus...

Peipposen sänkyyn tilattu patja tuli tuossa isossa pahvilaatikossa ja sen seistyä eteisessä tyhjillään pari päivää sain idean... Mies leikkasi tytölle oven ja ikkunaluukut ja sitten vähän kuvitettiin seiniä yhteisvoimin. Taloinnostus alkaa nyt olla sen verran laantunut, että saas nähdä kauanko tuota hökötystä jaksan vielä katsella ;)

Eräs ystäväni vähän raivasi kaappejaan ja sieltä löytyi vaikka mimmosia kivuuksia meille :) Peipponen sai iiiiihanan päiväpeiton! Eikö sovikin kuin nenä päähän?! Tuo on parisängyn peitto, että kunhan saan joskus tehtyä sen tilkkutäkin tytölle, niin tuo sitten varmaan tulee meille päiväpeitoksi... Toinen puoli suloista pikkuruusukuosia ja toinen puoli vähän isompaa. Tuolla ylempänä hiirikuvissakin peitto näkyy kivasti...

Taulujakin sain jos jonkinmoisia... Tässä muutama. Portaikkoon laitoin nämä kukkataulut... Tuo seinä on ollut tähän asti tyhjillään.

Eteiseen Welcome -taulu ja kaunis ruusutaulu...

Vielen lieben Dank -C-!

Erään tuttavan vuodenvaihteessa syntyneelle pojalle tehtailin tällaisen onnittelukortin. Kortin alkuperäisestä ideasta kiitän Villa Violet-blogin Sallaa, joka aikoinaan oli muistaakseni siskonsa pojalle tehnyt vähän samantyylisen taulun.
Korttipohja on harmaata kartonkia, johon liimasin käsintehtyä (ostettua) paperia palan. tekstin ja tähdet painelin leimasimilla. Vaaleansiniruutuinen kangasnauha ja valkea nappi koristeeksi ja vielä omasta lapsuuden kiltsikka-albumista vanha vauvakiiltokuva.

Jokin aika sitten oli myös pari tunnustusta löytäneet tiensä blogiini ;) Näistä tulee kyllä aina niin hyvä mieli!

Mustankissan Tytär -blogista sain tämän :) Kiitos Mustakissa!

Tähän toiseen tunnustukseen, jonka sain Kirsiltä (Tää ois tän koti) kuuluu paljastaa itsestään 7 asiaa... Näitä on hauska lukea muiden blogeista ja itsekin toki saada, mutta mun on jotenkin aina tosi vaikea keksiä uusia paljastuksia itsestäni. Jonkinlaisen "hävyn" kun nyt kuitenkin haluaisi näinkin julkisella sektorilla säilyttää, heh ;D Mutta näillä mennään nyt tällä kertaa, voi olla, että joillekin jo tuttujakin juttuja joukossa, mutta toivottavasti jokaiselle myös jotain uutta opittavaa musta ;) Kiitos Kirsi hirmuisesti!

1. Olen ihan äärettömän huono kertomaan vitsejä. Alan kertoa, mutta en sitten muistakaan kunnolla miten se meni ja paljastan jujun liian aikaisin ja sitten ei ketään naurata...

2. Sen sijaan olen ainakin omasta mielestäni aika hauska noin muuten. Tykkään tilannekomiikasta ja vitsailen arjen ja työnkin keskellä ihan normijuttujen kustannuksella ;)

3. Mua pelotti yllättävän paljon narkoosi, joka oli elämäni tähän mennessä ensimmäinen. Pelkäsin eniten, etten herää lainkaan. Ja toiseksi pelkäsin, että tuntisin ja tajuaisin kaiken, mutta olisin ikäänkuin halvaantunut, enkä pystyisi kuin makaamaan ja kärsimään. Voin todella pahoin monta tuntia narkoosista herättyäni. Toivon, etten ihan heti joudu uudestaan leikkauspöydälle.

4. Olen ollut pienestä asti kynsienpurija. Aloittaessani nykyisessä ammatissani (noin 10 vuotta sitten), pakottauduin tuosta hirveästä tavasta eroon. Silti mulla on aikakausia, kun retkahdan ja jyrsin kynnet pilalle. Sitten taas ryhdistäydyn...

5. Mulla on oikeastaan koko ajan huono omatunto jostain. Lähinnä tekemättömistä asioista... Tällä hetkellä poden huonoa omaatuntoa mm. siitä, etten ole meilannut eräälle suomalaiselle ystävälleni tosi pitkään aikaan, vaikka olen luvannut... Anteeksi -S-! Olet kuitenkin mielessä tosi paljon!

6. Olenkohan jo joskus kertonut, että lihoin raskauden aikana 27 kiloa..?! No, lihoin raskauden aikana 27 kiloa, pistähän paremmaksi ;) Vuoden kuluttua synnytyksestä olin omissa mitoissani.

7. Mulla oli äsken joku ihan älyttömän hyvä paljastus mielessä, mutta unohdin sen. Lupaan paljastaa sen joskus ihan muuten vaan, jos se muistuu mieleen ;)

Taidan olla sen kummemmin näitä nyt jakamatta eteenpäin, niin monissa blogeissa ovat jo kiertäneet... Jokainen saa ottaa mukaansa, jos ei ole vielä kuitenkaan näitä saanut :)

Laskiaispullat unohtui tehdä viime viikolla, joten aion tehdä ne tällä viikolla. On ihan mieletön himo tällä hetkellä, jos ois hiivaa kotona leipoisin heti!

Mukavaa viikkoa kaikille ja kiitos ihanista viesteistänne edelliseen postaukseen! Tervetuloa myös uusille lukijoille :)

Terkuin Liisa

EDIT: Oli pakko tulla tekemään lisäys, kun just tuli mieleen se paljastus, haha ;D Nimittäin, multa tippui puhelin vessanpönttöön viime viikolla! Plums vaan ja hetki meni, ennen kuin edes tajusin, mitä tapahtui, että mitä sinne oikein tipahti... Oli nimittäin luuri farkun takataskussa ja kun vedin housut alas, niin sinne meni. Onni onnettomuudessa, että pönttö oli "puhdas" tässä vaiheessa ja nyt puhelin toimii taas kuin ennenkin. Päivä meni kuivatellessa ;)

Tytön huoneen muutos

Äsken kävin vielä kertaalleen lukaisemassa kaikki edelliseen postaukseen tulleet viestit ja kirjoitin vastauksenkin kommenttilootaan. En taaskaan ollut saanut aikaiseksi kirjoittaa viesteihin yksittäisiä vastauksia, mutta vannon kautta kiven ja kannon, että jokaisen viestin olen lukenut suurella ilolla :)
Tosi ihana ollut saada myös ihan uusilta "kasvoilta" kommentteja! Ne tuovat kummasti uutta säpinää peliin ;) Tietenkään unohtamatta vanhoja naamoja, jotka postauksesta toiseen jaksavat tassunmerkkinsä jättää! Kiitos teille ihan jokaiselle! Ja kiitos myös teille hiljaisille lukijoille, jotka juttujani seurailette, vaikkette viestejä jättäisikään. Ihana kuitenkin "tietää", että olette siellä :)

Itse kävin tänään anopin luona blogikierroksella puhelimen välityksellä... Nettiyhteys oli tänään surkea, sivujen avautuminen kesti ikuisuuden, enkä saanut kaikkia kuvia esiin lainkaan. Pariin blogiin onnistuin jopa jättämään kommentin, suureen osaan en :( Tällä haluan siis sanoa, että olen käynyt lukemassa kuulumisianne, vaikkei tassunmerkkiä näkyisikään! Yritän ehtiä lähipäivinä korjaamaan tilanteen ;)

Mutta nyt siihen asiaan, jonka takia tekin kai olette täällä ;) Nimittäin Peipposen huoneeseen!!!
Jo edellisessä postauksessa vilahtaneeseen "uuteen" antiikkisänkyynhän olimme tilanneet mittojen mukaan patjan, joka saapui vihdoinkin eilen! Eipä siis muuta kuin mööpleeraamaan! Edelliseen tytön huoneen muutokseen pääsee kurkistamaan tästä. Peipposen huoneesta löytyy myöhemmin vilahduksia myös mm. täällä, täällä ja täällä.

Katsotaan ensin sisään ovensuulta...

Lipasto vaihtoi paikkaansa vastakkaiselle seinälle. Pieni piirustuspöytä, joka kylläkin toimii tällä hetkellä lähinnä Muumilaaksona, on samassa paikassa ikkunan alla kuin ennekin.

Sängyn paikka siirtyi samalla seinällä ihan huoneen päätyseinää vasten, vinokaton alle.

Kattoikkunan alle, sängyn viereen saimme Peipposen Saksan kummeilta rottinkilaatikon. Se kätkee sisäänsä sekalaisen seurakunnan leluja, nuken tarvikkeita yms. Ja päälle on kiva pinota vaikka torkkupeittoja :) Sängyn vieressä seinällä ystävältä lahjaksi saatu iltarukoustaulu. Sängyn yllä roikkuu dream catcher...

Myös kirjahylly ja leikkikeittiö vaihtoivat paikkaa. Sänkyä vastakkaiseen nurkkaan muodostui nyt pieni leikkinurkkaus :)

Ennen kattoikkunan alla majaillut puinen penkki muutti oven pieleen. Nyt siihen tulee muuten useammin istahdettuakin, ja olen alkanut laittaa siihen iltaisin tytön seuraavan aamun vaatteet valmiiksi.

Sängyn päätyyn kiinnitin tammikuussa ostaneeni valkoisen sydänkoukun. Mä en vaan osaa vastustaa kauniita koukkuja ja meiltä löytyykin koukkuja pitkin kotia sieltä sun täältä. Olen siis koukussa kokkuihin ;) Pitää muistaa maalata ruuvi seuraavan kerran, kun maalipurkki on auki...

Pentikin hippiäispäiväpeitto jäi nyt pieneksi ja mulla on suunnitelmissa ommella uuteen sänkyyn tilkkutäkki päiväpeitoksi. Kankaitakin olen jo vähän "hiplaillut" nettikaupoissa... Tutut kaverit sängyn päällä vahdissa :)

Siinä se nyt oli, meidän päiväkotilaisen huone :) Jos Peipposelta muuten kysyy, onko hän iso tyttö, niin vastaus on kieltävä. "Ei, minä olen ihan pieni." hän sanoo. Perjantai meni muuten jo tosi hienosti päiväkodissa. Aamusta jäin noin tunniksi vielä seurailemaan sivusta touhuja, kunnes Peipponen antoi äidille luvan lähteä. Ennen kotiinlähtöä tyttö jopa antoi hoitotädin pukea ulkovaattet päälle ja odotti sisällä kiltisti, kunnes muutkin kotiinlähtevät lapset olivat valmiita, vaikka hän ikkunasta jo näkikin äidin odottamassa pihalla. Kotiin lähtiessä neiti vilkutti iloisesti hoitajalle ja sanoi tulevansa maanantaina taas. Täysin ilman kiukkuja sekä kotona että tarhassa sujui eilinen päivä muutenkin :) Kyllä se siitä.

Mulla oli tänään varuillaolo töihin. Ei onneksi tullut kutsua, on nimittäin nyt meikäläiselläkin aika flunssanen olo. Se olisi takuuvarmasti vain pahentunut töissä. Miehellä loppui sairis ja hän lähti tänään yövuoroon. Peipponen on ihan räkänen ja yskiikin. Tyttö oli tänään muutenkin ihan valmista perunaa. Rankka viikko takana ja siihen päälle vielä lentsu. Huomenna ollaan vaan ja lepäillään kotona. Käydään vaan vähän ulkoilemassa Usva-neidin kanssa. Meillä oli muuten tänään komeat 7 plussa-astetta ja aurinkoista, lumet sulaa ja kevät tulee kohisemalla :)

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille tänne kurkistaville!

Terkuin Liisa

ps. Olen saanut pari tunnustusta :) Kiitos, palaan niihin ihan pian!

Peipposen sänky ja muita kuulumisia

Meillä on ollut melkoisen tapahtumarikasta viime viikkoina... Siksi kai tämä bloggailukin jäänyt mulla vähemmälle. Iltaisinkin on tullut pitkästä aikaa rojahdettua sohvalle katsomaan telkkaria sen sijaan, että olisin istunut läppärin äärellä. Olen kyllä jonkin verran lukenut teidän blogeja, vaikka en aina olisikaan tassunmerkkiä jättänyt. Kai mulla on joku hiljainen vaihe meneillään, mutta voin silti vakuuttaa, ettei ole käynyt mielessäkään lopettaa ;D Ei musta niin helpolla pääse!

Sisustusrintamallakin ollut melkoisen hiljaista, mutta tuoreita kukkia on silti pöydillä koko ajan! Kaupasta saa tällä hetkellä tosi kauniita ja ihanan värisiä tulppaaneita edullisesti, joten vähintään kerran viikossa tarttuu mukaani uudet kukkaset keittiön pöydälle.

On ollut kiva huomata, että hiljaiselosta huolimatta matkaan on tarttunut uusia lukijoita! Tervetuloa kaikille, toivottavasti viihdytte :)

Ystävänpäivä meni meiltä jokseenkin huomaamatta... Emme sitä ole kyllä miehen kanssa koskaan varsinaisesti juhlistaneet. Ja tänä vuonna tuon juhlapäivän voitti Peipposen päiväkodin aloitus :)

Ja onhan se niinkin, että tärkeää olisi muistaa ystäviä ja rakkaita ympäri vuoden, sanoa arjenkin keskellä, että välittää ja on kiitollinen ystävyydestä.

Tässä pakkaillaan ekana päiväkotiaamuna eväitä reppuun.

Mä kun kotiuduin sairaalasta, tuli mies kipeäksi. Niinhän se menee, että kun stressi laukeaa ja voi höllätä... Mies kuitenkin kävi töissä ja pari päivää oli välissä flunssa jo parempikin, kunnes sitten nyt alkuviikosta paheni taas oikein kunnolla ja nyt on mies sitten sairiksella pari päivää... Peipposellakin on flunssaa ollut pari viikkoa. Mutta tyttö on kuin äitinsä, ei nouse kuume, eikä pahene yleensä muutenkaan flunssa niin, että ois ihan vuoteen oma. No, toisaalta hyvä niin. Saa nähdä muuttuuko tilanne nyt, kun neiti aloitti päiväkodin. Tänään kolmas päivä hoidossa :) Melko hienosti sujunut tähän asti, mutta tyttö kyllä on tällä hetkellä tosi omapäinen ja ailahtelevainen. Jos ei joku suju juuri oman mielen mukaan, niin vetää kilarit. Joko se purkaa nyt sitä, että olin viikon poissa, sairaalassa. Nyt, kun tilanne on taas rauhoittunut ja mä voin hyvin, on turvallista raivota. Tai sitten se on toi päiväkodin aloitus, joka on toisaalta kivaa, uutta ja jännää, toisaalta varmasti myös pelottavaa irtautua kotoa ja äidistä... Tai sitten se on vaan 2-vuotiaan uhmaa, rajojen hakemista, oman minän etsimistä. Sillä "minä" onkin tällä hetkellä kovassa huudossa, minä itse, minä teen, minä laitan, minä avaan... ;) Ja auta armias, jos joku muu ehtii ensin, niin maailma kaatuu... Luulenpa kuitenkin, että se on sekoitus tuota kaikkea... Todella hermoja raastavaa, parisuhdetta koettelevaa ja väsyttävää aikaa. Me kyllä puhallamme melko hyvin yhteen hiileen miehen kanssa, olemme samoilla linjoilla rajojen vetämisen kanssa, mutta minä olen meillä se, jolta menee välillä hermot tosi nopeasti ja silloin saa joskus mieskin osansa... Jälkikäteen mulla on paha mieli, huono omatunto jne. Olenko huono äiti, varmaan vielä huonompi vaimo, oikeastaan aika p...a ihminen muutenkin ;D Liene melko tuttua lähes jokaiselle naiselle ja äidille...

Ja toisaalta -onneksi- päiviin mahtuu niin paljon myös ihania hetkiä, naurua, halittelua, hellittelyä, kivoja leikkejä, uuden oppimista ja onnistumisia :)

Täällä Saksassa eletään taas Fasching- eli karnevaaliaikaa ja tänään on päiväkodissakin Fasching-juhla.

Tässä meidän merirosvo antaa miekkailunäytettä ;) Tänään tyttö jäikin jo vartin jälkeen yksin hoitoon, lähti iloisin mielin leikkeihin ja tansseihin hoitotädin kanssa ja vilkutti mulle hyvästit. Niin iso ja reipas ja silti niin pieni vielä...

Pelottava merirosvo tutti suussa ;)

 

Viime viikolla jatkettiin sitten hiljakseltaan, mun voimien palautuessa, Peipposen sängyn tuunausta. Sänky on nyt valmis, mutta patja ei ole tullut vieläkään!!!! Yli kolme viikkoa, kun tilasin ja maksoin, EILEN se on kuulema lähtenyt matkaan. Sitä sopii toivoa...

Peipposen huone on siis nyt vähän hujan hajan ja ahdaskin, kun vanhaa sänkyä ei vielä voi laittaa pois ja mun oli kuitenkin pakko saada uusi sänky koottua, heh ;)

Tässä tuunausvaiheista kuvia:

Sisäpuolelta sivut hyvässä kunnossa...

Ulkosivut ja sivujen pääliosa viilutettu ja paikka paikoin tosi huonossa kunnossa, kuprulla, lohkeemilla jne.

Päätettiin poistaa viilutukset!

Helpommin sanottu kuin tehty... Mies kävi naapurikylän puusepän pajalla hiomassa paremmin laittein. Eikä ollut siltikään helppo homma...

Pahimmat kolot paikkailtiin puulle tarkoitetulla pakkelilla, muut osat hoittiin käsin ja omalla koneella.

Sitten maalattiin sivuosat pohjamaalilla.

Ja lopuksi valkoisella pari kertaa.

Myös jalkopääty vaati raaempia toimenpiteitä, pääpuolen pääty oli tosi hyvässä kunnossa, vaati vain pientä hiomista osittain. Tässä pääpääty kertaalleen maalattuna.

Jalkopäädyn ulkopuoli vaati pari pohjakerrosta ja useita kertoja valkoisen maalin, jotta tuli tasainen pinta. Tässä vielä keskeneräinen.

Ja pääpääty valmiina.

Ja tadaaaa!!! Tässä se on, Peipposen uusi sänky, kannatti nähdä vähän vaivaa, sanoisin :)

Hui, kello on jo paljon, mun pitää lähteä hakemaan tyttö päiväkodista! 

Mukavaa torstain jatkoa ja loppuviikkoa kaikille tänne kurkkaaville! Olisi ollut vielä muutakin asiaa, mutta jää nyt toiseen kertaan...!

Terkuin Liisa

Arvonnan voittajat!

Juuri ja juuri ehdin vielä tiistain puolella julkaisemaan arvonnan voittajat ;)

Annoin random.orgin toimia onnettarena ja se suosi Villa Bryckyardia, joka kommentoi näin:

"Onnea 1-vuotias blogi. Minä varmaan laittaisin jonkin kuvan esim. tähden. Osallistun kahdella arvalla mukaan mukavaan arvontaan :)"

Onnea voittajalle! Laitapas sitten meilitse osoitetietosi, niin saan palkintosi postiin! vaniljainenblogi@gmail.com

Lupasin pienen yllätyspalkinnon sille, jonka painatusehdotus on eniten mieleeni... Noh, se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Teillä oli niiiin kivoja ehdotuksia, että mun oli tosi vaikea päättää, mikä olisi mielestäni ihan paras. Lopulta päädyin kuitenkin Jasmiinan ehdotukseen. Jasmiina lupasi painaa kassiinsa, joka siis toimisi ostoskassina...

"Organic food, organic mom"

Me likey! Jasmiina, laitahan siis sinäkin osoitteesi tulemaan, niin pistän sullekin palkintoa tulemaan! Tarkoituksenani oli hommata ylläripalkinnoksi jotain muuta, mutta sattuneesta syystä, joka selviää parista edellisestä postauksestani, en ole päässyt kummemmin kaupoille :( Niinpä Jasmiinakin saa puuvillakassin sekä yhden A4-kuvansiirtoarkin.

Myös Kirsin idea "Mama's little helper" -kassista sekä äipälle että tyttärelle oli kiva. Kirsille lähetän itsetekemäni perhosaiheisen kortin, josta voi vaikka halutessaan tehdä taulun :) Eli Kipa, laitahan sinäkin osoitetta tulemaan!

Huh, olikohan siinä kaikki... No ei, Meiju kyseli arvontapostauksen yhteydessä "perhosen naurun helinä"-tekstistä tuolla oikeassa sivupalkissa. Olen sen vapaasti kääntänyt erään ystävän lapsen huoneen seinällä olevasta saksankielisestä seinätekstistä. Eli ole hyvä vaan, saa käyttää omaan tarkoitukseen :)

Kiitoskukkanen kaikille arvontaan osallistuneille!

Eilinen meni lääkäreissä. Aamupäivällä oli Peipposella rokotusaika ja itselläni oli vielä ns. jälkitarkastusaika omalle lääkärilleni iltapäivällä. Tänään vietin Peipposen kanssa kampaajalla koko aamupäivän. Tuntui, että kaipasin jotain uutta, pientä piristystä, hemmottelua itselleni viime viikon kokemusten jälkeen. Mikäs sen ihanempaa kuin käydä kampaajalla! Vähän väriä ja täysin uusi leikkaus! Pituudesta lähti n. 15 cm! Vähän on nyt hassua, mutta tykkään :) Jospa tulisi nyt vähän enempi pidettyä hiuksia aukikin.

Muuten ollaan vaan oikeastaan olla möllötetty. Mun pitää vielä ottaa aika rauhakseltaan. Heti, jos touhuan liikaa tai istunkin liian pitkään myttyrässä, niin tunnen sen kirjaimellisesti sisuksissani ;) Muuten voin jo oikein hyvin. Kiitos teille kaikille ihanille toivotuksistanne!

Torstaina, kun mieskin on päivän kotona, ajattelin yrittää maalata tuon Peipposen sängyn valmiiksi. Että jos vaikka ensi viikonvaihteessa saisin sitä jo teillekin esiteltyä... Taidankin laittaa teille pienen vilauksen sängynpäädystä, joka on kertaalleen maalattu... Ootte odotelleet niin maltillisesti ;)

En ole pariin päivään oikein blogeihinkaan ehtinyt...tai päässyt. Eräs pikkuneiti on tehnyt selväksi, että äitiä on kaivattu ja on vaatinut hirmuisesti huomiota nyt. Se hänelle suotakoon :)

Nyt hyvää yötä ja mukavaa keskiviikkoa kaikille tänne kurkistaville! Kiitos, että olette siellä <3

Terkuin Liisa

Onni on oma Koti

Seitsemän vuorokautta sairaalassa, yhteensä 18 pullollista antibioottia tiputuksella, siihen päälle muut litkut suoneen, päivittäiset kipulääkkeet ym. pillerit, lääkkeitä toisten lääkkeiden sivuvaikutuksiin... Jokailtaiset pistokset veritulppaa vastaan pistettynä reisiin, joissa varmaan vielä kesälläkin muistona mustelmat ;) Leikkausarvet vatsassa, hirveät narkoosin jälkeiset pahoinvoinnit, yhteensä neljä kanyylin asennusta käsivarsiin ja kämmenselkään, lukuisat tutkimukset ja verikokeet...

...Ne ovat nyt muisto vain! Pääsin eilen kotiin! Sen kunniaksi piti heti saada tuoreet tulppaanit keittiöön :)

Kiitos ihan hirmuisesti kaikille paranemistoivotusten lähettäjille, ne lämmittivät mieltäni todella paljon viimeisinä päivinä sairaalassa!

Miten ihana olikaan herätä tänä aamuna omassa sängyssä rakkaitteni kanssa :) Syödä omassa keittiössä rauhassa aamiainen kera maalaismunien ja tuoreiden sämpylöiden...

Sairaalassa tuli mietittyä kaikenlaista, elämän iloja ja suruja... Miten onnellinen saan olla tytöstäni ja rakastavasta miehestä, unohtamatta ihania ystäviä ja perhettäni, jotka muistivat päivittäin viestein ja puhelinsoitoin. Lähempänä olevat toivat kukkia, lehtiä, kirjoja, suklaata... Kaikkea, mitä sitä potilas vaan voi tarvita ;) Kiitos!

Onnellinen saan olla myös siitä, että selvisimme ns. säikähdyksellä, eikä mistään kovin vakavasta ollut kyse. Leikkaus, vahva antibioottikuuri ja viikko sairaalassa ovat pieni kärsimys terveyden hyväksi.

Nyt kotoilen pari viikkoa, olen sairaslomalla, mutta mulla olisi ollut eilisestä alkaen muutenkin pitkä vapaa. Huomaan, että heti, kun alan touhuta liikaa, muistuttaa kipristys alavatsassa, että pitää ottaa rauhallisemmin. Mutta minkäs ihminen luonnolleen voi ;) Sormet syyhyävät päästä tekemään ja tuunailemaan. Ja koska en vielä uskalla alkaa isompiin urakoihin, ompelin äsken uuden hupun yläkerran tasanteen seinässä olevan lampetin varjostimelle. Vaaleaa pellavaa ja pitsiä, tietty ;)

Muuten onkin sitten löhöilty ja luettu koko viikon edestä satukirjoja, tehty palapelejä, leikitty legoilla jne. Peipponen on ollut superiloinen, kun äiti on taas kotona. Juuri nyt kirjoitan yhdellä kädellä, sillä tyttö kipusi äsken syliini ja nukahti siihen, istualteen, leväten päätään toiseen käsivarteeni. Tainnut olla raskas viikko toisella, ja kova ikävä :)

Arvonta-aikaa on vielä tähän iltaan asti, käy osallistumassa, jos et vielä ole ehtinyt. Kiva, kun uusia lukijoitakin on tullut, vaikkei osallistuminen sitä edellyttänytkään. Tervetuloa, toivottavasti viihdytte matkassa! Lupaan julkaista voittajan viimeistään tiistaina, huomenna on lekurikäyntiä ym. asioita hoidettavana. Onnea vielä kerran kaikille arvontaan, ihania painatusideoita teillä on!

Peipposen sänky seisoo yhä palasina, osittain maalattuna, odottamassa, että jaksan jatkaa siitä mihin jäin. No, ei sen puoleen, ei se patjakaan vieläkään ole saapunut, joten ei tässä kiirettä. Nyt on tärkeämpää tulla kokonaan kuntoon, antaa kropan palautua kunnolla ja kerätä voimia :)

Hyvää Runebergin päivää ja vaalisunnuntaita kaikille tänne kurkistaville!

Terkuin Liisa