Laskiaispäättäjäispullat

Sorvia väännetty neljä päivää, tänään oli taas vapaata, ja ihana päivä olikin! Täällä Saksassa asuva, myös ulkosuomalainen, ihana, todellinen ystäväni -A- oli tänään luonamme kyläilemässä :)
Meillä on usein tavattaessamme tapana leipoa tai kokata jotain ihanaa suomalaista herkkua....karjalanpiirakoita, korvapuusteja, lihakaalilaatikkoa... Tänään teimme laskiaispullia! Juu, hieman myöhässä, joten nimesimme ne laskiaispäättäjäispulliksi ;) Molemmilla oli kyseessä ensimmäiset laskiaispullat vuosiin! Vain hillo oli ostettua, muuten täysin kotitekoiset pullat. Ja nam, jos joku on etsinyt niitä täydellisiä pullia, niin täältä ne löytyvät! ...tai löytyivät. Tuli nimittäin syötyä kolme kaikilla mausteilla ja vielä yksi kerta kiellon päälle, ihan vaan pullana.
Päätimme, että koska emme ole nuita pullia nauttineet kumpikaan vuosiin, otamme nyt hävikin yhdellä kertaa takaisin!
Myönnän, että eka pulla oli paras kaikista...vikakaan ei kuitenkaan lainkaan paha ;) Päätimme aloittaa tästä perinteen. Ensin hieman ennen laskiaista laskiaisavajaispullat, sitten varsinaiset laskiaispullat ja lopuksi vielä, kuten tänään, laskiaispäättäjäispullat...

Tuolla terassilla odottelee mun tuunausprojektini, ovineen, ikkunaluukkuineen päivineen. Ensi viikko olisi kokonaan vapaana ja silloin olisi tarkoitus käydä niihin vihdoin käsiksi! Huomenna nimittäin muuta puuhaa, kotitöitä, laatuaikaa Peipposen kanssa jne. Lauantaina pitkä työpäivä taas edessä...

Kyllä kotona on vaan niin ihana olla. Sen huomaa ja tuntee oikein todella vasta, kun on ensin hetken poissa...
Mukavaa loppuviikkoa Sisustajantaivaasta ostetun Home-kyltin myötä kaikille!

Terkuin Liisa

ps. Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne taas! Olen kyllä vieraillut teilläkin kaikilla, ja yrittänyt ehtiä jättää edes jotain pientä merkkiä käynneistäni...

Löytö!!! Ja muuta pientä kivaa...

Nyt kyllä revin vaikka väkisin itselleni hetken aikaa postata. Olen jo maratonina lukenut teidät muiden uudet postaukset ja yrittänyt parhaani mukaan jättää myös jonkun pienen puumerkin käynnistäni :) Pahoittelen, jos en ihan kaikkiin ole kerennyt kommentoimaan...

Olen nimittäin työputkessa, kaksi vuoroa takana ja kaksi olisi vielä edessä. Tehnyt kyllä taas hyvää päästä vähän pois kotiympyröistä, mutta toisaalta hurjaa, miten sitä sitten kotona jää kaikki rempalleen, pyykkivuori kasvaa kasvamistaan jne. Ehdin sentään tänään imuroida koko huushollin, jospa huomenna ehtisi pesaista vessat sun muut ennen töitä... Ja tämä neljän päivän putki on meikäläiselle (myöntää häpeillen) ihan uutta! Töihin paluun jälkeen mulla on ollut tähän mennessä korkeintaan kaksi päivää putkeen töitä, sitten taas 4-14 päivää vapaata...puoliaikaisena kun nyt Peipposen jäljiltä olen. Mutta silti olen enemmän kuin onnellinen ja kiitollinen siitä, että on ylipäätään mahdollista tehdä näin vähän töitä ja olla näin ollen enemmän kotona ja äitinä :) Ihmettelen vain välillä, että miten sitä ennen on jaksanut tällaisia päiviä, 5-6 päivää putkeen ja välissä normi vapaat 1-3 päivää... noh, ainakin ennen sai nukkua yöt putkeen ja aamulla pitkään tarvittaessa ;) ...niin ja köllähtää sohvalle jalat kohti kattoa työpäivän päätteeksi ;)

Mutta asiaan... joku saattaa muistaa taannoisista olkkaripostauksistani, että tuohon sohvan päälle olisi jotain hakusessa, kunhan se oikea vain löytyy... no nyt löytyi! Oikeastaan jo viikko sitten löytyi, kun Ebayhin ilmestyi huudettavaksi tästä aika läheltä meitä, mutta tänä iltana vasta huuto päättyi ja koska olin ainoa huutaja, hah :D niin onnistipa ja sain ko. jutun kokonaista EUROLLA omaksi! (anteeksi kuvan laatu, olen ottanut sen tietsikan ruudulta...)

Zadaaaa!!!!

Eli tällaisista vanhoista säleikkunaluukuista olen jo pidempään uneksinut. Ja olen pitänyt silmäni auki, vaikka siellä anoppia vastapäisessä talossa ehkä "vapautumassa" näitä vastaavia luukkuja joskus lähiaikoina...tai hamassa tulevaisuudessa...maltillinen kun olen...

Nämä saavat ylleen tietysti tarvittavan uuden värityksen ja toinen niistä päätyy siis tuohon sohvan päälle seinälle... toisellekin on jo paikka mietintämyssyssä, mihin se lopulta päätyy, jääköön yllätykseksi meille kaikille ;)

Sitten ajattelin vielä esitellä taannoin Kantrityyliin-blogin arvonnasta voittamani ihunan palkinnon, nimittäin tämän JDL:n pienen taulusen...

...sekä tämän Riitta-Marian itsetekemän kauniin juuttipussukan :)

Taulu pääsi roikkumaan ylätasanteen suuren peilin kulmaan ja juuttipussukka komeilee ompelunurkkani naulakossa.

Meillä syötiin vaihteeksi pastaa tänä iltana...itsetaiotulla "mitä-nyt-jääkaapista-sattui-löytymään" -kastikkeella ja oli oikein hyvää :) Nyt masun viereen nukkumaan siis...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Jos ei musta kuulu, niin olen sorvin ääressä ;) Viimeistään torstaina kuuluu taas! Ja kyläilemässä käyn kyllä välistä, vaikkei muuta kuuluisikaan... Voikaahan hyvin!

Terkkusin Liisa

ps. myös terassia ollaan yritetty alkaa tässä sivussa laitella kavätteloille...ehkäpä pian jo pääsen sieltäkin postailemaan :)

Toiveista totta...

Eilen tuli taas todistetuksi, että joskus kun jotain oikein kovasti toivoo...ja on maltillinen ja luottaa sen oikean vastaantulemiseen...niin joskus niistä toiveista tulee totta nopeammin kuin olisi arvannutkaan :)

Selailin eilen anopin luona Pialta (Sisustajantaivas) postissa tullutta uusinta JDL magazinea (Kiitos Pia!) ja mietin jossain kohti ääneen, että siinä olis taas just sellaset tikapuut, joista olen haaveillut. Anoppi siihen, että näytäpäs tänne, millaisia oot etsiskellyt... Näytin ja anoppi meni miettiliääksi. Kysyin, mitä hän miettii. Anoppi siihen, että hänellähän taitaa vielä olla vanhan asunnon kellarissa (viereisessä talossa) yhdet vanhat, puisen tikkaat... isänsä eli mieheni isoisän eli Peipposen isoisoisän vanhat, kuluneet ja monenmonituista remppaa nähneet ihanat, vanhat tikapuut!!! Mitä???? Nyt heti niitä katsomaan ja hakemaan!!!! Ja niin vietiin anoppia ;) Ja tikapuiden kanssa tultiin takaisin... Tässä ne ovat!

Ne ovat kaksiosaiset...eli sain kahdet tikapuut, kunhan olen erottanut ne toisistaan! Kiinnitysraudanpalaset saavat kyllä kaikessa kauneudessaan ehdottomasti jäädä paikoilleen. Sitten pientä puhdistusta ja tuunausta... sormet jo ihan syyhyävät päästä näitä laittamaan!!!

Ja parasta ehkä kaikessa se, että nämä ovat perhekalleus, ja vieläpä ihmiseltä, joka on mieheni elämässä ollut todella tärkeä, kuin isä. Mieheni onkin aina sanonut, että hän vietti isoisänsä kanssa lapsena enemmän aikaa kuin oman isänsä, joka oli paljon poissa kotoa. Minulla saati Peipposella ei ole valitettavasti ollut iloa tuntea David-isoisää, joka oli kuulema lämmin ja hyväsydäminen ihminen...

Asiasta puuoveen... Siellä anoppini taloyhtiön pihalla lojuu tällä hetkellä valkoisia, vanhoja puuovia, kolmin kappalein. Yksi olisi juuri täydellisen kokoinenkin, hieman kapeampi ja kevyempi kuin muut ovet. Mutta arvatkaas mitä niille on tehty... leikattu jokaisesta ovesta lukon ja ovenkahvan kohdalta noin 20cm x 20cm kokoinen pala pois!!! Kuka hyvä ihminen menee tekemään moista??? Sehän olisi vähän sama kuin jos...en edes keksi mitään hyvää esimerkkiä...jotain kamalaa kuitenkin.

Nyt kysyn teiltä hyvät blogiystävät, mitä te tekisitte??? Ottaisitteko siitä huolimatta oven talteen... ja onko ovelle mitään tehtävissä? Kaavailin jo mielessäni, että jos vain kiinnittäisin kolon paikalle puupalan ja yrittäisin jotenkin peittää rajat ja maalata uudestaan tai jotain... Niin ja sitten hommais jostain vanhan lukon tai ovenkahvan... Auttakaa???!!!

Nyt aamiaistamaan juuri yövuorosta tulleen miekkosen sekä poskihammastavan Peipposen kera...joka heräsi iensäryn takia tänään vaihteeksi viideltä huutamaan...hohhoijaaa... :O

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Terkuin Liisa

Pieniä vanhoja uutuuksia

Sain miehen laittamaan makkarin "uuden" hyllyn paikoilleen jo eilen, mutta pääsin sisustamaan ja kuvaaman sen vasta tänään. Kaupittelin muuten hyllyn miehelle hänen uutena hyllynään. Mies naureskeli, että kiitos vaan, mutta hän olisi kyllä tullut ihan hyvin ilman hyllyäkin toimeen ;) Tänään saatiin kuitenkin yhdessä hyvät naurut asian tiimoilta, kun esittelin hänelle hyllyn "sisustuksen"...noh, löytyy sieltä sentään pari mieheni kirjaa...niin ja kuva minusta, nuorena ja nättinä, hih! 

Luulen, että enkelipatsaat tai ruusuiset posliinikipot eivät olisi tässä tapauksessa uponneet ;)

Tämä pieni naulakko, joka on aiemmissa kodeissa ollut meillä kylppärissä, on viime kuukaudet etsinyt uutta paikkaansa... ja löysi sen viimein vinokaton alta makkarista :) Tuosta kauniista kortista on muuten kiittäminen Kantrityyliin blogin Riitta-Mariaa :) 

Jo ennestäänkin tuunattu makkarissa majaansa pitävä pöytälamppu sai tänään pienen korun kaulaansa :) Mulla on tällä hetkellä joku kiksi noihin(kin) nostalgisiin kortteihin...

Loppuun vielä iso Kiitos kaikista kommenteistanne, niitä on aina niin kiva lukea, piristävät mieltä :) Ja uudet lukijat, ainakin Terhi, Johanna ja Salla...Tervetuloa mukaan seuraamaan Vaniljaisen menoa! Ihanaa, kun joukko kasvaa, etten täällä ihan yksinäni höpise näitä juttujani ;)

Huomenna on jo perjantai, viikko on taas hurahtanut hirmuvauhtia! Toivottelen siis ihanaa ja rentouttavaa viikonvaihdetta kaikille! Nyt unten maille, miten toi kellokin kulkee noin nopeasti...?!

Terkkusin Liisa

Peipposen huoneesta

Valaisin löysi paikkansa, mutta ei meidän vaan Peipposen huoneesta :)
Sopii sinne ihanasti ja tuo huoneeseen "uutta valoa", tosin enemmän heti, kun saan ostettua lamput siihen, hih ;)

Mulla on kutkuttanut jo jonkin aikaa alkaa pikku hiljaa muuttaa Peipposen huoneen ilmettä vauvan huoneesta pienen tytön, prinsessan huoneeksi ja tämä valaisin sopii oikein hyvin mielessäni olevaan kuvaan...

Innostuinpa sitten ottamaan muutamia muitakin kuvia tytön huoneesta, joten tässäpä niitä teillekin nähtäväksi!

Ei siellä sentään ihan kaikki hempeää ja väritöntä ole ;)

Oikeastaan keltaisten seinien johdosta hyvinkin värikästä, mutta myös pari punaista väripilkkua löytyy...

Nyt nukkumaan, hyvää yötä ja hauskaa huomista, torstaipäivää!

Terkuin Liisa

Avain onneen?

Hih, tämä vanha avain "löytyi" tänä aamuna meidän avainkaapistamme...mitenhän en ole sitä ennen huomannut?! Se on varmaankin meidän vanhan talon kellarin avain...noh, eipä ole kukaan perään
kysellyt ;) Pitsinauha koristeeksi, kun en nyt tähän hätään muutakaan kivaa nauhaa löytänyt, ja sitten vain esille roikkumaan...

Tänään taas edistän vähän jo kauan mielessä olleita pikku projekteja. Laudanpätkä sai jo aiemmin tällä viikolla väriä pintaansa, jospa saisin miehen tänään poran varteen niin pääsisi hylly vihdoin paikalleen makkarin seinälle. Hyllynpidikkeet ovat jo vuosia lojuneet varastossa ja pääsevät nyt pitkästä aikaa esille :)

Ikean kattokruunu oli meillä ennen olkkarissa, mutta nyt sekin ollut toimettomana varastossa jo pari vuotta. En vain ole siitä jostain syystä halunnut luopuakaan. Nyt se sai (ihan äsken) vihdoin valkoista pintaansa ja olen ajatellut sitä meidän makkariin.
Tässä se kertaalleen maalattuna roikkuu terassilla kevätauringonpaisteessa :) Joskohan saisi senkin vielä tänä iltana kattoon...

Että tällaista täällä tällä kertaa, nyt mukavaa keskiviikkopäivää kaikille!

Aurinkoisin terkuin

Liisa

Yhtä jos toistakin...

No nyt on taas tapahtunut! Mistähän sitä aloittaisi...

Ensinnäkin kiitos kauheasti kaikista kivoista kommenteista ja vierailuista Vaniljaisessa! Iloitsen joka kerta, kun huomaan kävijämittarin luvun suurenneen ja vielä enemmän, kun saan lukea iloisia viestejä :)
Tervetuloa myös kaikki uudet lukijat!

Tänään oltiin koko aamupäivä mieheni kotikaupungissa hevosmarkkinoilla, mieheni isoäitikin oli mukana. Täällä on taas ihana keväinen sää, aurinko paistanut aamusta asti ja puoliltapäivin näytti auton mittari +11,5! Eli siis täydellinen markkinapäivä. Peipponen taisi nähdä ekaa kertaa niin läheltä hevosia, ja ihaillen niitä tarkkaili. Minulle tarttui markkinoilta mukaan puinen tiskiharja, joillaista olen halajanut keittiöön koristeeksi ;) Maksoi huimat 2€...kun en ostanut ekasta kojusta, jossa pyysivät prikulleen samasta harjasta 7€!!

Ja nyt näyttäisi siltä, että anoppini taloyhtiön saneerausprojekti on varsinainen kultakaivos tälle rojunkeräilijälle ;) kun ihmiset tyhjentävät rempan alta varastotilojaan... Tänään siitä ohiajaessamme pisti silmään tämä ihana, vanha vanna. Mies vähän pyöritteli päätään, kun käskin pysäyttää ja kävin sen sieltä roskisläjästä noukkimassa matkaamme, mutta minäpä olin vain yhtä hymyä uuden aarteeni johdosta :D
Aina kannattaa pitää silmät auki! Totesin ukolleni vain, että huomaatkos kuinka helppo oikeastaan olen miellyttää, ei mulle kalliita lahjoja tartte ostella, senkun vain kierrät roskiksista penkomassa...

Nyt on pikkuinen kaappikin valmiiksi tuunattu ja se pääsi olkkarin seinälle paikalle, jossa ihan alunperinkin oli (taannoisissa olkkarikuvissani siinä paikalla oli maisemataulu)... Hyllyn reunaan, mitäs muutakaan kuin pitsiä ja pääsiäistä odotellessa asetelma koostuu munakupeista, posliinipupusta ja muutamasta helmililjasta lasipurkissa. Se näyttää nyt oikein kivan keväiseltä ja olen tosi tyytyväinen kokonaisuuteen muutenkin. Valkoisena parempi ;)

Tämä meillä jo monta vuotta palvellut kello oli alkanut kyllästyttää oikein toden teolla meikäläistä. Se on kiertänyt huoneesta toiseen ja pöydältä toisen päälle, mutta muutama viikko sitten otin sen kokonaan pois esiltä. Nyt sitten ajattelin kuitenkin yrittää pientä pelastusta ja se onnistui. Kello pääsi uudessa asussaan vaihteeksi makkarin lipaston päälle aikaa näyttämään. Sopii nyt tosi kivasti sinne, lehtikorin ja Ikean tuunatun lapun kaveriksi :)

Markkinoilta kotimatkalla kävin vielä ostamassa itselleni Naistenpäivän ruusun ruukussa. Jos sen saisi pidettyä hengissä, niin olisi kiva siirtää ulkoruokintaan terassille kesäksi.
Sen myötä toivotankin kaikille teille ihanaisille naisille hyvää, kaunista ja onnellista Naistenpäivän iltaa!

Aurinkoisin terkuin

Liisa