Piristysruiskeita

Hupsista, miten se aika taas rientää! Äiti tuli, oli ja meni ;) Kyllä meni viisi päivää nopeasti! Ehdittiin sentään vähän kaupoillakin käydä, sekä uusien että vanhojen tavaroiden ;)
Ihaninta oli kuitenkin viettää piiitkän tauon jälkeen aikaa äidin kanssa! Myös Peipponen nautti mummin kanssa olosta täysillä. Äitini myös ehdotti, että mentäisiin joku ilta miehen kanssa yhdessä ulos, kun kerran miehelläkin oli vapaata ja lapsenvahtikin paikan päällä ;) Ja koska meillä tulee maanantaina 8 vuotta täyteen yhteistä taivalta miehen kanssa, niin otettiin varaslähtö ja kilisteltiin sille oman kylän maailman parhaassa italialaisessa. Iltaa jatkettiin vielä pari tuntia ihanien naapureiden luona sponttaanisti, kun sattuivat samaan aikaan kotiutumaan omilta menoiltaan. Kiitos äidilleni vielä kerran, kun mahdollisti meille kivan illan! Kyllä se vaan ois arjen keskellä niin tärkeää käydä vähän useamminkin ihan kahdestaan iltaa istumassa tai jotain muuta kivaa tekemässä poissa kotinurkista. Siinä sitä taas huomaa, että se toinen on sittenkin vielä se sama, johon aikoinaan ihastui ja rakastui, kun ei ole lapsi, koira, työt ja kotityöt huutamassa huomiota osakseen!

Mä olen mieheni lisäksi rakastunut neilikoihin! Niitä on täällä meillä nyt kaupoissa saatavilla ihanan edullisesti ja vitsit ne on nättejä! Eihän näitä voi kauppaan jättää, kun hintaakin on vaivaiset 1,99€!

Villeroy & Bochin vanhassa kannussa (2€ kirpparilöytö muutaman vuoden takaa) kukoistavat nuo vaaleanpunaiset ihanuudet paraikaakin silmieni iloksi :)

Kukoistivat niin kovasti (kuvissa ovat vielä ihan nupullaan suurin osa), että näpsäsin muutaman kukkasen hillopurkkiin keittiön ikkunalle vaa'an päälle.

Keittiössä sen sijaan oli ensin valkoisia neilikoita, joiden "jämät" leikkelin toiseen hillopurkkiin, jonka "piilotin" söpöön vaaleanpunaiseen kukkapussukkaan (sisältä muovitettu), joka löytyi Saksan Jyskistä alle parilla eurolla. Ihana löytö :)

Toisesta uusien tavaroiden kaupasta nappasin mukaani suloisen valokuvakehyksen. Hintaa 3€. Se odottelee nyt sisuksiina sopivaa otosta.

Vanhojentavaroiden kauppakaan ei tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi, vaan mukaan tarttui tämä suloinen kastikekulho. Siihen ostin kodinonnen keittiönpöydälle. Jotenkin mulla tulee kodinonnesta lapsuudenkoti mieleen. Mulla on sellanen muistikuva, että meillä olisi aina ollut kodinonni keittiössä. Mutta voi olla, että ei ollut aina. Joskus kuitenkin... Katsotaan kauan saan tuon pysymään hengissä. Ostin heti suihkepullonkin, että saa kodinonni kosteutta. Muistatteko muuten sen posliiniastiaston, jonka ostin viime syksynä sikaedullisesti eräästä toisesta vanhojentavaroiden liikkeestä? No, sen mukana tuli peräti kaksi kastikekulhoa, joista toinen on prikulleen sama (pohjaleimoja myöten) kuin tämä. Että raaskii pitää tämän kukkapurkkina, hih ;)

Olkkarin sivuikkuna kaipasi myös "elämää", kun siirsin muutama viikko sitten ostamani ruusupekonian ulkoruokintaan. Leijonanpääkulho sai kaverikseen "kletterfeigen", eli suoran suomennoksen "kiipeilijäviikunan". Mikä tää on oikeasti suomeksi? Joku fiikkus..? Pitää hommata sille rinkula, josko se lähtisi kiipeilemään, kuten murattini keittiössä, ympyrää...

Tänään olin ulkoilmakirpparilla myymässä, yksin. En saanut kaveria, kun keksin aika lyhyellä varoitusajalla homman. Muistinko jo mainita, että meillä on helle. Viime viikolla tuli rakeita ja tänään meni 30 astetta rikki. Aurinko porotti siniseltä taivaalta ja tuuli oli melkoinen, että en sitten huomannut auringon porotusta iholla... Nyt olen kirjaimellisesti punaniska! ...Ja punarinta...ja vähän punaotsa ja -korvakin. Jep. ONNEKSI rasvasin itseni aamulla 30 kertoimella! Miltähän näyttäisin, jos en olisi rasvannut. Ja minä EN ole edes palavaa sorttia...
Olen myyntiini tyytyväinen, vaikkei se ollutkaan yhtä hyvä kuin viime syksynä. Yli 20€ nettotuntipalkka on kuitenkin ihan jees, kun pääsee samalla turhasta tavarasta (vaatteista ja asusteista tällä kertaa) eroon ja saa rusketuksen kaupan päälle :) Mä siis luotan siihen, että tämä punainen väri tasoittuu yön aikana kauniiksi rusketukseksi ;) Jopa Peipponen nauroi, kun näytin sille palaneen niskani ja sen "rusketusrajat" ;D

Ai niin! Ehkä yksi parhaista piristysruiskeista meinasi unohtua! Vastapäisen kirppispöydän vanhalla sedällä oli aivan upea vanha lamppu myynnissä. Arvatkaa ostinko!? No, tietty ostin. Enkä edes tinkinyt, koska kyllä siellä kirpparilla riittää tinkijöitä ihan tarpeeksi, vaikka olisi hinta enemmänkin kuin kohdillaan, huoh. Se tulee sopimaan täydellisesti meidän eteiseen, olen siitä ihan varma, vaikka lamppu onkin vielä autossa, hih. Ja taas yksi ruma Ikean halpa "ufo" poistuu keskuudestamme, jes! Mieskin varmaan jo innosta pinkeänä, kun pääsee sähköhommiin, haha ;D Laitan kuvaa heti, kun lamppu kotiutuu autotallista.

Mikähän mua vaivaa..?! Onko se tuo aurinko, lämpö, ihana tyttöjenilta Peipposen kanssa (mies on Tsekeissä pelaamassa paintballia kaveriporukalla) vai reilu satku ylimääräistä, ihan omaa ja vieläpä itsetienattua rahaa kukkarossa, kun tunnun olevan ihan superhyvällä tuulella ja kuin piristysruiskeen saaneena :) Noh, onhan tuossa syitäkin kerrakseen, joten nautitaan tästä! Kuten myös tästä: äsken ilta-auringossa terassilta näppäsemäni kuva, kun aurinko oli jo mennyt vuoren taa ja valaisi kauniisti vastapäisen laakson. Ei tähän maisemaan vaan kyllästy!

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille tänne kurkkaaville! Muistaakaa osallistua ARVONTAAN (<- klik) pari postausta takaperin ja kiitos kaikille ihanille edelliseen postaukseen kommentin jättäneille!

Terkuin Liisa